Uusiutuvien energianlähteiden käytöstä annetussa direktiivissä, eli ns. RES-direktiivissä, on annettu kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden tuotannon tulee täyttää, jotta ne voidaan hyväksyä EU:n asettamia tavoitteita täytettäessä ja jotta ne ovat tukikelpoisia. Alkuvaiheessa biopolttoaineiden koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen täytyy olla 35 % alhaisemmat kuin fossiilisen polttoaineen. Myöhemmin tavoite tiukentuu. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi direktiivissä on annettu viitearvot biopolttoaineiden raaka-aineiksi käytettävien kasvien viljelyn kasvihuonekaasupäästöille. Jäsenmaiden tuli toimittaa tämän vuoden maaliskuun loppuun mennessä kertomus, jossa selvitetään ne viljelyalueet, joilla raaka-aineen viljelyn päästöt eivät oletettavasti ylitä direktiivissä esitettyjä viitearvoja. Kertomuksessa tuli laskennan tulosten lisäksi selvittää laskentaperusteet siitä, miten lopputulokseen on päästy. Viitearvot on määritelty mm. vehnäetanolille ja rapsibiodieselille, mutta ei esimerkiksi ohralle, joka on Suomen olosuhteissa vehnää luontevampi etanolin raaka-aine.
Suomi toimitti yhtenä kolmesta EU-maasta kertomuksen määräaikaan mennessä. Suomen raportin pohjana on käytetty VTT:n vetämässä SUBICHOE-hankkeessa MTT:n tekemää selvitystä "Viljelyn kasvihuonekaasupäästöt viljeltäessä kasveja biopolttoaineiden raaka-aineeksi Suomessa" (julkaisematon). Laskennassa noudatettiin RES-direktiivissä määritettyä laskentamenetelmää, joka tosin jättää monia asioita tulkinnanvaraiseksi. Suomen viljelyalueiden päästöjen laskennassa huomioitiin itse viljelyprosessin päästöt kuten työkoneiden, lannoitteiden käytön ja maaperän N2O -päästöt, raaka-aineen korjuun päästöt sekä tuotantopanosten kuten lannoitteiden, siementen ja kasvinsuojeluaineiden valmistuksen aiheuttamat päästöt. Laskenta sisältää erittäin paljon epävarmuuksia, koska direktiivi ei anna tarkkaa ohjeistusta sille, mitä laskennassa tulee huomioida ja mitä oletuksia tehdä. Esimerkiksi viljelystä aiheutuvat maaperän hiilivarannon muutokset on jätetty pois laskennasta. Lisäksi maaperän N2O-päästöt sisältävät jo itsessään erittäin suuren epävarmuuden ja monien muiden parametrien arvot voidaan valita monella eri tavalla oletuksista riippuen.
Komissiolle lähetetyn kertomuksen mukaan viljelyn päästöjen viitearvot alittuvat vehnällä Etelä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Rapsin viljelyssä viitearvot alittuvat Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa. Muuallakin Suomessa voi tuottaa RES-direktiivin mukaisesti raaka-aineita biopolttoaineen tuotantoon, mutta tällöin viitearvojen täyttyminen on osoitettava erikseen
Oheisessa diagrammissa on kuvattu laskennallinen kasvihuonekaasupäästökertymä eri lähteistä rapsille ja vehnälle. Lukuina on käytetty keskiarvoja vehnän (Etelä- ja Länsi-Suomi sekä Ahvenanmaa) ja rapsin (Etelä- ja Länsi-Suomi) niiltä alueilta, joiden tuotannon kasvihuonekaasupäästöt alittavat viitearvot. Viitearvo Vehnälle on 23 g CO2-ekv./MJ ja rapsille 29 g CO2-ekv./MJ.
Laskelma Vehnän ja rypsin viljelyn kasvihuonekaasupäästöistä viljelyssä eri vaiheiden summana Etelä-Suomessa. Raportti aukeaa kokonaisuudessaan MMM:n sivuilta tästä linkistä.