Peltobiomassan käyttäminen energiantuotantoon on perusteltua siellä, missä se ei vaaranna elintarvike- tai rehuhuoltoa tai peltomaan kestävää käyttöä.
Pellolla voi tuottaa monipuolisesti raaka-aineita alueellisen tarpeen mukaan. Tuotettava biomassa on nopeasti suhteuttavissa siihen, minkä tyypistä raaka-ainetta tarvitaan ja miten paljon. Satoa on mahdollista korjata energiatehokkaasti ja tiheällä korjuuvälillä. Peltobiomassat , kuten paju tai ruokohelpi, tukevat metsäbiomassan käyttöön perustuvia energiaratkaisuja siten, että ne lisäävät käytettävissä olevaa raaka-ainepotentiaalia energialaitoksen lähellä. Se lyhentää myös kuljetusmatkoja.
Energiakasvit rikastuttavat viljelykiertoa. Öljykasvit ja monivuotiset nurmikasvit katkaisevat yksipuolista viljanviljelyä, vähentävät tauti- ja tuholaispainetta ja tasapainottavat ravinteiden käyttöä. Monivuotisten kasvit parantavat peltomaan rakennetta ja vesitaloutta. Nurmipalkokasvit, kuten apila, sinimailanen ja erilaiset virnat, sitovat ilmakehän typpeä ja tasaavat mahdollista fosforikertymää.
Paju viihtyy veden vaivaamilla, ojitusta kaipaavilla lohkoilla, siirtäen näin ojitustarvetta ainakin yhden salaojituksen eliniän verran. Paju tai monivuotiset nurmet soveltuvat myös turvetuotannosta poistetuille alueille ja vähentävät merkittävästi niiden ravinne- ja hiilidioksidipäästöjä. Pajuviljelmä säilyttää pellon muuhun tuotantoon siirrettävänä yhden sukupolven yli esimerkiksi silloin, kun tilalla ei ole jatkajaa, mutta sitä ei haluta myydä.
Peltobiomassan tuotannossa on helppo hyödyntää ympäristön ja esimerkiksi biokaasulaitoksen sivuvirtoja viljelypanoksina. Myös lämpölaitosten tuhka, järven ruoppaamisjätteet ja muut ravinnepitoiset materiaalit voidaan hyödyntää. Peltoenergian tuotanto täydentää metsäenergiaa alueellisesti lyhentämällä kuljetusmatkoja ja edistämällä ravinteiden, energian ja rahan kierrättämisen lähellä tuotantopaikkaa. Esimerkiksi rypsisadon energia- ja rehukäytöllä Pohjois-Karjalan maidontuotantoalueella voidaan välttää yli tuhat kilometriä rahtikuljetuksia.
Vilja- ja öljykasvien sato lämpöarvona lääneittäin toteutuneiden viljelyalojen ja satotason perusteella. Sadot ja satokilot: Tiken vuosikirja 2008.
Vilja - ja öljykasvien olkisato toteutuneiden viljelyalojen perusteella, kun olkisato on 2 000 kg/ha. Tike 2008
sivun alkuun
Nurmialan sato energiana, kun satopotentiaali muunnetaan biokaasutusprosessissa keskimääräisellä 400 m3 metaania/1000 kg kuiva-ainetta ja kun biokaasutusprosessin lasketaan käyttävän 30 prosentin syötteen energiasta. Tike 2008
Perunan, sokerijuurikkaan ja herneen sato muunnettuna etanoliksi toteutuneella satotasolla ja viljelyalalla. Prosessin vaatimaa energiankulutusta tai sivuvirran - mäskin - energiasisältöä ei ole huomioitu. Viljelyalat ja sadot: Tike 2008
Energiasato vilja- ja öljykasvien lämpöarvona, nurmikasvisato biokaasutettuna ja perunan, sokerijuurikkaan ja herneen osalta etanolina. Viljelyalat ja sadot: Tike 2008
Paju - Energiaa kestävällä tavalla huoltovarmuutta vaarantamatta
sivun alkuun