Peltobiomassojen tuotanto ja käyttö energiaksi sisältää haasteita, rajoitteita ja voi aiheuttaa negatiivisia lieveilmiöitä. Peltomaan käyttö energian tuotantoon kilpailee samoista tuotantoresursseista kuin elintarviketuotanto. Maailman potentiaalisimmaksi peltobiomassan tuotantoalueiksi ovat selvityksissä todettu harvaanasutut mantereet ja maanosat tai sellaiset alueet, missä kasvupotentiaali ylittää elintarviketuotannon tarpeet.
Soveltuvat tuotantoalueet Suomessa
Peltoa on rajallisesti ja sitä ei voi merkittävästi kasvattaa: nykyisiksi metsäalueiksi ovat luontaisesti valikoituneet peltomaaksi soveltumattomat alueet. Nykyisellä vilja- ja öljykasvialalla tuotantopotentiaali koko maan energiankulutuksesta, oljet mukaan luettuna on 7-8 prosenttia.
Soiden käyttöönottoa rajoittavat energiaan liittyvien säädösten lisäksi happaman ja eloperäisen kasvualustan soveltumattomuus useimmille kasveille. Viljelyyn ottaminen vaatii peruskunnostusta, mihin toisaalta voidaan hyödyntää erilaisia sivuvirtoja kuten tuhkaa.
Paljon tuotantopanoksia
Peltobiomassa on metsän kasvuun verrattuna nopeakasvuista, mutta tuotanto vaatii myös paljon panoksia lannoitteiden, työn ja energian muodossa. Mitä intensiivisempää viljely on, sitä arvokkaampia tuotteita tulee tuotannosta saada. Monivuotiset nurmikasvit, kuten ruokohelpi, eivät vaadi yhtä paljon työtä ja energiaa kuin vilja- ja sokerikasvit, mutta lannoitetarve on lähes samanlainen.
Kilpailu ravinteista
Energiantuotanto kilpailee elintarviketuotannon kanssa rajallisista tuotantopanoksista, ravinteista. Typpilannoitteen osalta kilpaillaan sen valmistuksessa tarvittavasta fossiilisesta polttoaineesta, fosfori on itsessään rajallinen luonnonvara.
Siksi energiantuotannossa tulee erityisesti hyödyntää biologista typensidontaa ja kierrättää lannan ja yhdyskunnan sivuvirtojen ravinteet tuotantoon, erityisesti fosforin ja typen osalta. Ravinteiden tehokas hyödyntäminen edellyttää myös toimivaa logistiikkaa, ainakin osittain konsentroituja ravinnevirtoja ja viljelykiertoa.
Bioenergian määritelmässä huomoidaan myös tuotantopanokset. Peltobiomassan tuotanto ei voi siksi perustua puhtaasti väkilannoitteiden käyttöön. Tike 2008
Viljelyn ekologisuus
Energiakasvien yksipuolinen viljely voi köyhdyttää peltoa siinä kuin muukin viljely. Esimerkiksi olkia ei pidä järjestelmällisesti korjata pois ja humustilaa tulee hoitaa viljelykierrolla ja tarpeen sekä mahdollisuuksien mukaan eloperäisillä lannoitteilla.
Viljavuutta on helpompi ylläpitää kuin korjata keinotekoisesti jälkeenpäin. Monivuotisissa nurmissa on mahdollista rikastuttaa ekologiaa käyttämällä peltoa lannoittavia aluskasveja. Yksipuolinen pellonkäyttö lisää tuotannon kaikkia riskejä; tuholaisia, tauteja, ravinnevinoumaa, ongelmarikkakasveja monivuotisia kasveja lukuun ottamatta vähentää humusta ja vaarantaa pellon rakennetta.
Kokonaisuuden kannalta olisikin edullista, että peltobiomassan tuotanto energiaksi toteutuisi yhdistyneenä elintarviketuotantoon.
sivun alkuun