Palaminen tapahtuu nimensä mukaisesti kattilan tai puupinon alaosassa. Polttoaine on säiliössä, jonka pohjan muodostaa arina. Polttoilmaa imetään savupiipun tai savukaasupuhaltimen avulla arinan ja kaasun palotilassa olevien sekundäärisuuttimien läpi.
Alapalokattilassa polttoainekasan alle muodostuu voimakas hiillos, joka loppuun palaessaan tippuu arinan läpi tuhkatilaan. Mahdolliset kekäleet palavat arinan läpi menevän primääri-ilman avulla loppuun.
Alapalokattilan eduiksi voidaan katsoa polttoaineen esilämmitys ja tehokas poltto. Vesivaipan ja palavan polttoaineen lämmittämä polttoaine on alhaalla kuivaa, mikä helpottaa syttymistä. Varastossa olevista puista pyrolysoituvat kaasut joutuvat kulkemaan palotilan läpi, jolloin ne palavat loppuun luovuttaen lämpöenergiaa. Alapalokattila on polton tehokkuuden kannalta erityisen hyvä kiinteän polttoaineen kattilatyyppi.
Kattilassa syntyviä ongelmia voi aiheutua polttoaineesta tai palamisprosessin epäonnistumisesta. Polttoaineen pitää olla tasalaatuista, jotta se täyttää koko siilon. Jos polttoaine on karkeaa, pitää täyttövaiheessa lisätä vetoa, jotta savu ja tuli ei pääse tulemaan kattilahuoneeseen.
Huonosti tapahtuvassa polttoprosessissa pyrolyysikaasut voivat päästä lieskapesän ohi palamatta. Silloin energiasisältö jää hyödyntämättä, lämpöpinnat likaantuvat ja syntyy päästöjä.
Lähdekirjallisuus
Wahlroos, L. 1979. Kotimaiset polttoaineet ja keskuslämmityskattilat. T:mi Energiakirjat. Kokemäki.