Uuniksi on perinteisesti kutsuttu suuluukuilla varustettua lämpötilan ylläpitämiseen tarkoitettua tulisijaa. Koristeellinen kaakeliuuni on saksalaista alkuperää ja tuli Suomeen 1500-luvulla. 1700-luvulla ruotsalaiset kehittivät kaakeliuunin hyötysuhdetta muun muassa lisäämällä alasvedon savukaasukiertoon. Edistyksellisestä rakenteesta kehiteltiin edelleen huoneuuneja, jotka päällystettiin joko rappauksella tai pellillä.
Uunin käyttö rajoittui kylmiin vuodenaikoihin, joten uuniin on usein yhdistetty muita ympärivuotisia toimintoja. Varaava takka on avotakan ja uunin yhdistelmä, jossa käytetään lasiluukkuja. Lasiluukkujen myötä uunin käsite onkin kaventunut tarkoittamaan varaavaa tulisijaa peittävillä suuluukuilla.
Lähdekirjallisuus
Hyytiäinen, H. 2000. Pientalon tulisijat. Rakennustieto Oy. Tampere
Mäkelä, K. 1996. Kodin tulisijat (4. painos). Rakennustieto Oy, Rakentajain Kustannus. Tampere.
Vastad, K., Hallen, K. ja Visanti, I. 1978. Takka ja uuni. Kustannus Oy Tammi. Helsinki.