Lämpöyrittäjät tuottavat ja myyvät hankkimillaan biopolttoaineilla tuotettua lämpöä. Lämpöyrittäjä on tavallisesti maatalousyrittäjä tai yrittäjien muodostama ryhmä kuten osuuskunta tai osakeyhtiö. Lämpöyrittäminen on yleisintä Länsi-Suomessa (erit. energiaosuuskunnat), mutta uusia laitoksia otetaan käyttöön eniten Etelä-Suomessa, jossa osakeyhtiömuotoiset yritykset ovat yleisimpiä.
Lämpöyrittäjä tekee kunnan tai muun asiakkaan kanssa sopimuksen yhden tai useamman kiinteistön lämmittämisestä biopolttoaineilla. Yrittäjä saa korvauksen työstään tuottamansa lämpömäärän perusteella.
Vuoden 1993 alussa maassamme oli vain kolme lämpöyrittäjää. Lämpöyrittämisen tutkiminen ja kehittäminen aloitettiin tuolloin osana valtakunnallista Bioenergian tutkimusohjelmaa. Ensimmäinen kysely lämpöyrittämisen laajuuden selvittämiseksi tehtiin vuonna 1996 lähettämällä kyselykaavake kaikkiin kuntiin. Vuoden 1996 lopussa lämpöyrittäjät hoitivat 36 lämpölaitosta.
Lämpöyrittämisen kehittämistä jatkettiin vuonna 2001 käynnistyneessä Lämpöyrittäjä Suomi -hankkeessa. Vuodesta 2002 alkaen lämpöyrittämisen laajuutta ja kehitystä on seurattu vuosittain siten, että uusien laitosten tiedot on koottu yhteen pääosin puuenergianeuvojien keräämistä tiedoista. Lämpöyrittäjien määrä on 2000-luvulla edelleen lisääntynyt merkittävästi.
Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärä on reilussa 15 vuodessa kasvanut muutamasta laitoksesta jo yli neljään sataan. Vuoden 2010 lopussa Suomessa oli toiminnassa ainakin 490 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Laitosten lukumäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 35 laitoksella eli kahdeksan prosenttia.
Lämpöyrittäjien hoitamien laitosten yhteenlaskettu kattilateho kasvoi 34 megawattia eli 14 prosenttia. Kattilateho oli yhteensä 284 megawattia ja keskimäärin 0,58 megawattia.
Lähde: TTS tutkimus (17.10.2011)
Lämpöyrittäjät omistavat lämpölaitoksia yhä useammin
Lämpölaitosinvestoinnin tai pääosan siitä teki lämpöyrittäjä jo kahdessa kolmesta uudesta laitoksesta. Yrittäjän tehdessä valintaa laitostekniikasta pitäisi pystyä varautumaan alalla tapahtuviin muutoksiin seuraavan 10 tai 15 vuoden aikana. Todennäköisiä muutoksia ovat ainakin varalla käytettävän öljyn ja biopolttoaineiden laitoshinnan nousu sekä sähkön kallistuminen.
Lisätietoa:
TTS tutkimuksen tiedote: Lämpöyrittäjät käyttävät yli miljoona hakekuutiota vuodessa
Kokkonen, A. & Lappalainen, I. (toim.) 2005. Hakelämmöstä yritystoimintaa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Motiva Oy & Työtehoseura. 83 s.
Rieppo, K. & Solmio, H. 2008. Pientaloasiakkaista lämpöyrittäjille kasvumahdollisuuksia. TTS tutkimuksen tiedote, Luonnonvara-ala: metsä 721. 8 s.
Solmio, Harri. 2011. Lämpöyrittäjätoiminta vuonna 2010. TTS:N tiedote Metsätyö, -energia ja yrittäjyys 5/2011 (750). 4 s.
Solmio, H. & Tuomi, S. 2007. Lämpöyrittäjien kustannukset ja toiminnan kannattavuus. TTS tutkimuksen tiedote, Luonnonvara-ala: metsä 711. 4 s.
Ylitalo, Esa (toim.) 2009. Puun energiakäyttö 2008. Metsätilastotiedote 15/2009. SVT. Maa-, metsä- ja kalatalous 2009. 7 s.
sivun alkuun