Kunnat ovat lämpöyrittäjien tärkein asiakasryhmä. Yksityisten asiakkaiden määrä ja osuus lisääntyvät kuitenkin jatkuvasti. Vuonna 2009 yksityisten asiakkaiden osuus oli jo viidesosa kaikista lämpöyrittäjien asiakkaista. Vuoden 2010 lopussa lämpöyrityksiä oli vähemmän kuin laitoksia, sillä osa yrityksistä huolehti useammasta laitoksesta.
Uusista laitoksista 21 oli aluelämpölaitoksia. Loput 335 laitosta olivat kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä 44 prosenttia lämmitti koulukiinteistöjä ja vajaa kolmannes yksityisiä kiinteistöjä. Kiinteistökohtaiset laitokset ovat yleisimpiä Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Lämpöyrittäjien hoitamien laitosten yhteenlaskettu kpa-kattilateho kasvoi edellisestä vuodesta 34 megawattia eli 14 prosenttia. Kiinteistökohtaisten lämpökeskusten kattilateho oli vuoden 2010 lopussa keskimäärin 0,37 megawattia ja aluelämpölaitosten yksi megawatti.
Polttoaineet
Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2010 lämmöntuotannossaan kaikkiaan lähes 1,3 miljoonaa irtokuutiometriä kiinteitä biopolttoaineita. Puupolttoaineiden määrä oli noin 1 220 000 irtokuutiometriä. Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsähaketta. Sen osuus oli noin 90 prosenttia laitosten kiinteiden polttoaineiden käyttömäärästä. Hake tehtiin yleisimmin markkinakelvottomasta runkopuusta. Metsähakkeen käyttömäärä kasvoi 14 ja sahauspintahakkeen käyttö 55 prosenttia edeltäneestä vuodesta. Haketta kului keskimäärin yli 2 200 irtokuutiometriä laitosta kohden.
Loput olivat lähinnä pala- ja jyrsinturvetta. Lisäksi poltettiin viljan lajittelujätettä ja markkinakelvotonta viljaa sekä ruokohelpeä yhteensä muutamia tuhansia irtokuutiometrejä. Lisä- tai varalämmönlähteenä lämpölaitoksissa oli yleensä polttoöljy.
Lähde: TTS tutkimus (17.10.2011)