Talousmetsissämme on viime vuosikymmeninä riittänyt yllin kyllin oksia ja kantoja. Niistä hyötyvillä eliölajeilla on siis mennyt hyvin. Sen sijaan kuolleet järeät rungot eli lahopuut ovat vähentyneet 1900-luvulla ja monet niiden lahottamiseen erikoistuneet lajit ovat uhanalaistuneet.
Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arvioitu olevan 20 prosenttia kaikista metsälajeistamme. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeistamme 43 prosenttia on lahopuulajeja.
Järeä runkolahopuu eroaa elinympäristönä monella tapaa ohutläpimittaisista hakkuutähteistä ja kannoista. Järeä lahopuu on stabiili ympäristö, jossa esimerkiksi puuaineen lämpötilan, kosteuden ja lahoamisasteen muutokset ovat hitaita. Osa harvinaistuneesta lahopuulajistosta pystyy kuitenkin hyödyntämään elinkaarensa eri vaiheissa kantoja ja ohutläpimittaisia hakkuutähteitä.
On esimerkiksi havaintoja siitä, että tietyt harvinaistuneet kovakuoriaiset pystyvät lisääntymään järeissä haavan oksissa. Latvusmassan ja kantojen korjuu voi siis heikentää jo harvinaistuneen lahopuusta riippuvaisen lajiston asemaa. Latvusmassan ja kantojen korjuu, kun sen intensiteetti kasvaa, voi luonnollisesti vaikuttaa myös yleisten lajien yksilömääriin ja runsaussuhteisiin.
Kovana säilynyt lahopuu on energiapuuna käypää kauppatavaraa, josta maksetaan kantohintaa. Näinollen uhkana on, että aiemmin arvoton lahopuu päätyy hakkuualoilta haketettavaksi. Hyvän metsänhoidon energiapuun korjuu- ja kasvatussuosituksissa uudistusalojen säästö- ja lahopuusto turvataan korjuutöissä seuraavin toimenpitein:
- Kantojen korjuu rajataan siten, että säästö- ja lahopuiden ympärille jää vähintäänkolmen metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä ja puidenjuuristot vaurioitumattomina. Kantoja ei nosteta säästöpuuryhmien sisältä. Muiden korjuualalla ja sen reunoilla kasvavien elävien puiden ympärille jätetään vähintään kolmen metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.
- Korjuualojen järeitä (yli 10 cm paksuja) maa- ja pystylahopuita tai yksittäisiä tuulenkaatoja ei korjata ja niiden vahingoittamista vältetään.
- Mikäli kuollutta maapuuta on hakkuualalla niin paljon, että se haittaa tuntuvasti energiapuun korjuuta ja metsänuudistamistöitä, koossa pysyviä maalahopuita voidaan siirtää muodostelmiksi sopiviin maastonkohtiin.
Suositusten mukaan runkomainen lahopuu jätetään energiapuun korjuussa koskematta. Lahopuukeskittymät, kuten kuvassa, ovat talousmetsien monimuotoisuuden "hot spotteja". Kuva: Martti Kuusinen
Hyvän metsänhoidon energiapuun korjuu- ja kasvatussuositukset ohjeistavat huomioimaan lahopuut myös energiapuuharvennuksessa:
- Hakkuualoille voidaan mahdollisuuksien mukaan tehdä tekopökkelöitä. Sellaisiksi soveltuvat esimerkiksi lengot ja monihaaraiset puut, jotka ovat teknisesti hankalia korjata ja taloudellisesti vähäarvoisia.
Kaadettujen haapojen runkoja sekä oksia ja latvuksia jätetään mahdollisuuksien mukaan metsään.
Järeät (yli 10 cm paksut) lahopuut jätetään metsään ja erityisesti maalahopuita varotaan rikkomasta puunkorjuussa.