Satakuntaliitto
kirjaamo@satakunta.fi
Viite: Satakuntaliiton lausuntopyyntö vaihemaakuntakaava 2 ehdotusvaiheen aineistosta 29.1.2018
Bioenergia ry:n lausunto Satakunnan vmk 2:n ehdotusvaiheen aineistosta
Satakuntaliitto on pyytänyt MRA 13 §:n mukaisesti lausuntoa Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
ehdotusvaiheen aineistosta. Sen teemoina ovat energiantuotanto (turve, bioenergia,
tuulivoimatuotanto ja aurinkoenergia), soiden moninaiskäyttö (kasvuturve, soiden suojelu ja
virkistyskäyttö), kauppa, maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt.
Bioenergia ry haluaa turvetoimialaa edustavana järjestönä kiinnittää huomiota tässä
ehdotusvaiheen lausunnossaan vain kahteen asiaan, turvetuotantoa koskevaan yleiseen
suunnittelumääräykseen ja maakuntakaavan ohjausvaikutukseen.
Satakunnan vaihemaakuntakaava 2. turvetuotantoa koskeva yleismääräys kuuluu:
”Turvetuotannon alueita suunniteltaessa on otettava huomioon valuma-alueen
turvetuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin ja valuma-alueen kokonaiskuormitus sekä
alueelle kohdistuvien vesienhoitosuunnittelemien ja toimenpideohjelmien tavoitteet. Tarpeen
vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää on rajoitettava niin, että vesien tilaa
koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi turvetuotantoalueen käytön suunnittelussa on
otettava huomioon toiminnan vaikutukset liikenteeseen, luonnon ja kulttuuriympäristön ja
arkeologisen kulttuuriperinnön arvoihin sekä vältettävä näille aiheutuvia haitallisia vaikutuksia.
Turpeenottoon soveltuvan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa turpeenottoalue on
rajattava riittävän etäälle läheisestä vakituisesta ja loma-asutuksesta niin, että vältytään
turpeenoton haitallisilta, ihmisiin kohdistuvilta melu- ja pölyvaikutuksilta.”
Esitämme tätä yleismääräystä turhana poistettavaksi, koska siinä esitetyt asiat tulevat käytyä läpi
ympäristölupaharkinnan yhteydessä ja tarkempien selvitysten perusteella erityislakien, kuten
YSL:n, LsL:n, naapuruussuhdelain ja vesilain kautta. Maakuntakaavatasoisessa suunnittelussa ei ole
mahdollista arvioida yleismääräyksessä esitettyjä asioita eikä monellakaan näistä ole lopulta
yleispiirteisen maankäytön suunnittelun kannalta merkitystä. Suunnittelumääräyksen vaikutuksia
elinkeinotoimintaan on lisäksi vaikea arvioida.
Satakunnassakin turvetuotannon osuus vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormituksesta on pieni.
Esimerkiksi hyvin turvetuotantovaltaisella Karvianjoen valuma-alueella turvetuotannon osuus on
2% kuormituksesta vaihemaakunnan liitemateriaalin mukaan. Esitetyssä muodossaan
suunnittelumääräyksestä lukijalle välittyy vaikutelma, että turvetuotannolla on vastuu
vesienhoidon toimenpideohjelmissa asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Vaikka kaikki turvetuotanto lopetettaisiin, niin vaikutus olisi korkeintaan tuon 2% suuruinen kuormitetuimman
eli Karvianjoen tapauksessa. Vesistön tilan parantamiseksi pitää siis selkeästi löytää muut keinot
kuin turvetuotannon rajoittaminen.
Suunnittelumääräystä ei voi asettaa niin, että se kohdistuu vain yhteen maankäyttömuotoon, joka
on kaiken lisäksi erittäin säänneltyä ja ympäristöluvan ehtojen mukaan valvottua.
Vaihemaakuntakaava nostaa turvetuotannon erilleen muista kuormittavista toimista ja
maankäytöstä, vaikka vesienhoidon tavoitteet ja toimenpideohjelmat koskevat kaikkea toimintaa.
Ellei koko suunnittelumääräystä voida poistaa, on ainakin seuraava lause arvioitava tässä
kontekstissa uudelleen: ”Tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää on
rajoitettava niin, että vesien tilaa koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa”. Lauseeseen sisältyy
epäjohdonmukaisuus, kun se puhuu ”määrästä” eikä pinta-alasta tai mieluummin ja
täsmällisemmin kuormituksesta, joka on jokaisen tuotantoalueen osalta velvoitetarkkailuin ja
ympäristölupaan liitettävien selvitysten perusteella osoitettavissa. Alueellisten
vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien tavoitteissa ei ole vastaavaa sanamuotoa.
Suunnittelumääräys antaa näille perusteetta tiukan ja vain yhtä toimialaa koskevan tulkinnan.
Suunnittelumääräystä olisi muutettava niin, että ”turvetuotanto ottaa osaltaan huomioon
vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetetut tavoitteet ja edistää niiden toteutumista”.
Vertailukohtana voidaan käyttää Keski-Suomen uutta maakuntakaavaa, jossa ei enää kaavoiteta
yksittäisiä soita vaan annetaan koko maakuntaa koskeva suunnittelumääräys biotaloudelle ja
turvetuotannolle: ”Maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että
kulloinkin voimassa olevassa Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa esitetyt
vesienhoidon tavoitteet saavutetaan”.
Maakuntakaavan ohjausvaikutus turvetuotannossa
Maakuntakaavan tavoitteena on ohjata maankäyttöä kullekin toiminnalle parhaiten soveltuville
alueille. Kaavan on lisäksi oltava mahdollistava ja yhteensovittava.
Turvetuotanto edellyttää nykyään ympäristöluvan hakemista vähäistä kotitarveottoa lukuun
ottamatta. Mahdollistava maakuntakaava luo edellytykset osoittamalla riittävästi alueita
turvetuotannolle. Satakuntaliitossa on soveltuviksi katsottavien alueiden kriteereinä käytetty
hyvin tiukkaa menettelyä, jolle löytyy perusteet vasta ympäristölupaa haettaessa ja riittäviin
selvityksiin perustuen. Poissulkeva menettely kaavoitusvaiheessa ilman tarkempia lupavaiheen
selvityksiä johtaa helposti tarpeettomaan rajoittamiseen tai päinvastaiseen vaikutukseen ja
turvetuotannon sijoittumiseen sattumanvaraisesti.
Kunnioittavasti
Harri Laurikka
toimitusjohtaja
Bioenergia ry