Ympäristöministeriö
Asia: YM3/500/2018
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset/Ymparistoministerio_pyytaa_lausuntoja_YV(46525)

Bioenergia ry:n lausunto ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain liitteen 1 (hankeluettelo) muuttamisesta

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausuntomme ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta koskien YVA-menettelyä edellyttävien hankkeiden luetteloa.

Muutoksen tavoitteena on YVA-hankeluettelon ajantasaistaminen, sisällön selkeyttäminen sekä
yhdenmukaistaminen mahdollisimman pitkälle tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden
ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin liitteenä I olevan hankeluettelon kanssa,
kuitenkin ottaen huomioon Suomen ympäristön erityispiirteet. Bioenergia ry pitää kannatettavana
kaikkia sellaisia muutoksia, joilla pyritään lisäämään lainsäädännön selkeyttä ja ymmärrettävyyttä,
kuitenkin kansalliset olosuhteet huomioon ottaen samalla oikeusvarmuutta ja hallinnon
sujuvuutta parantaen.

Esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä ja hankeluettelon päivittämistarpeesta
tehtiin selvitys. Ehdotetuista muutoksista on keskusteltu valmisteluvaiheessa monien tahojen
kanssa. Turvetoimialaa ei kuitenkaan selvitystä tehtäessä tai valmisteluvaiheessa myöhemminkään
ole kuultu.

Turvetuotantoa koskevaa hankeluettelon 2 kohdan e alakohtaa esitetään muutettavaksi siltä osin
kuin se ei ole YVA-direktiivin hankeluettelon vastaavan 19 kohdan mukainen. Kohdasta
poistettaisiin pinta-alan yhtenäiseksi katsottavuutta koskeva tarkennus sekä viittaus
tuotantopinta-alaan. Perusteluna katsotaan olevan, että ne olisivat lievennys YVA-direktiivin
vaatimuksiin nähden, eivätkä ne näin ollen täyttäisi direktiivin vähimmäisvaatimuksia. Alakohdan
sanamuodoksi ehdotetaan koskemaan pinta-alaltaan yli 150 hehtaarin turvetuotantoa (englanniksi
site).

Esitetty turvetuotantoa koskeva muutos, kahden ja puolen sanan poistaminen, jonka mukaan
hankeluettelosta poistettaisiin määritelmä yhteneväiseksi katsottavasta tuotantopinta-alasta, on
tarpeeton. ”Yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala” on olennainen täsmennys, jolle on
perusteensa aiemman vakiintuneen käytännön mukaisesti. Jos ”yhtenäisyys” jätetään
mainitsematta, se johtaa epämääräisyyteen lakia tulkittaessa: tuotantopinta-alaan voitaisiin näin
laskea helposti esim. ympäristönsuojelurakenteita, tiealueita tai muita tuotantoalaan
kuulumattomia pinta-aloja tai YVA-menettelyä alettaisiin soveltamaan toisiaan lähellä oleviin,
mutta erillisiin hankkeisiin. Muissa Euroopan maissa ei vaadita pinta-alaltaan niin laajoja vesiensuojelurakenteita esimerkiksi pintavalutuskenttinä ja kosteikoina kuin Suomessa. Mikäli
laissa nykyisin oleva tarkennus (yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala) poistetaan,
suomalaisen turvetuotannon asettuu eriarvoiseen asemaan suhteessa direktiivin tulkintaan muissa
maissa.

YVA-menettely on tullut tämän kohdan johdosta vuosina 2010– 2016 vireille vain kuuden
hankkeen yhteydessä. ”Yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala” on ollut merkittävä täsmennys
YVA-vaatimusta arvioitaessa.

On huomattava, että kohdassa 2 f ”metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteista
muuttamista toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja
kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon
kuulumattomilla puulajeilla” koskeva YVA-raja on 200 ha, kun se turvetuotannossa on 150 ha.
Turvetuotantoalueet edellyttävät aina ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa.
Turvetuotannon ympäristölupamenettelyyn liittyvät laajat kuulemis- ja vaikutusarvioinnit sekä
velvoitteet, jotka on muistettava, jos pohditaan asetettavaksi direktiivin vaatimuksia alempia
kansallisia raja-arvoja.

Sivulla 32 todetaan, ettei esityksellä olisi juurikaan taloudellisia vaikutuksia. Tämä ei pidä
paikkaansa ainakaan niiden toimintojen kohdalla, joita hankeluettelon laajennus tai
epämääräisyyden lisääntyminen koskisi. Esityksessäkin todetaan, että ”ympäristövaikutusten
arviointimenettelyjen kokonaismäärä on yhteensä varsin rajallinen, taloudelliset vaikutukset
liittyisivät pääosin yksittäisten hankevastaavina olevien yritysten ja julkisten toimijoiden
hallinnollisen taakan muutoksiin”. Koska YVA-menettely ja ympäristöluvan hakeminen ovat
edelleen peräkkäisiä prosesseja viranomaiskäsittelyn hankkeen toteuttamiselle aiheuttama viive
koituu hankkeesta vastaavalle kustannukseksi. Voidaan myös toimialasta riippumatta helposti
tunnistaa tapauksia, joissa hankkeen muutoin tarkoituksenmukaista ja luontevaa kokoa
pienennetään, jottei YVA-menettelyyn jouduttaisi.

Asetuksen perustelumuistion mukaan ojituksen ja turvetuotantoalueiden sisällyttäminen
säännökseen perustuu tämän mittaluokan hankkeen fosforipäästöihin, joiden arvioidaan
vastaavan suuren yhdyskunnan jätevesien käsittelylaitoksen fosforikuormitusta. Lisäksi viitataan
ojitus- ja turvetuotantoalueiden ympäristövaikutusten osalta vaikutuksiin vesistöihin, luonnon
monimuotoisuuteen, yhdyskuntarakenteeseen ja maisemaan.

Turvetuotannon ja suuren yhdyskuntajätevesien käsittelylaitoksen fosforipäästöjen vertailu
perustuu ilmeisen virheellisiin tietoihin ja olisi syytä korjata. Ison jätevesilaitoksen fosforikuorma
esim. Oulun Taskilan jätevesien puhdistamon ympäristöluvasta katsottuna ovat luokkaa 15 000 kg
vuodessa, kun taas 100 ha:n turvetuotantoalueen fosforin vuosipäästö on laskeutusaltaallisella
kohteella noin 32 kg ja pintavalutuskentällisellä kohteella 23 kg (Pöyry Finland, Turvetuotannon
ominaiskuormitusselvitys 2011-2015).

Turvetuotantoalueiden sisällyttäminen säännökseen viitaten luonnon monimuotoisuuteen,
yhdyskuntarakenteeseen ja maisemaan jäävät myös vaille perusteluja. Uudet turvetuotantoalueet sijoittuvat luontoarvonsa jo menettäneille ojitusalueille, ja on odotettavissa, että koko
turvetuotannon elinkaaren aikana eri jälkikäyttömuodot mukaan lukien lajirunsaus ja
elinympäristöt voivat jopa rikastua. Turvetuotanto sijoittuu jo kaavoituksen ja
ympäristölupamenettelyn ohjaamana kauas yhdyskunnista, joten vaikutuksia
yhdyskuntarakenteeseen on vaikea löytää. Maisemallisten vaikutusten todentaminen vaatii
yksilöintiä, miten ne eroavat esimerkiksi laajojen peltoalueiden vastaavista ja toisaalta, miten
turvetuotantohankkeet ja uusi maankäyttö sen jälkeen esim. avovesipintaisina kosteikkoina voi
rikastuttaa maisemaa verrattuna alkutilanteeseen, joka on usein pusikoitunut ojitusalue.

Kun lainsäädäntöprosessin tavoitteena on ollut selkeyden ja yhdenmukaisten menettelyjen
kehittäminen, olisi ollut paikallaan tarkastella harkinnanvaraisuuden rajaamisen mahdollisuuksia.
Harkinnanvaraiset YVA-menettelyt tulisi rajata vain erityisiin tapauksiin. Tähän YVA-direktiivin
muutos (2014/52/EU) antaisi mahdollisuuden. Siinä direktiiviä täsmennettiin niin, että jäsenvaltiot
voivat asettaa raja-arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hanketta ei tarvitse
alistaa harkinnanvaraisen YVA-menettelyn arviointiin (artikla 4, kohta 3). Lain liitteenä oleva
hankeluettelo merkitsee näiden osalta varmaa YVA-menettelyä, mutta se ei poista epävarmuutta
siitä, etteikö hanke tarvitsisi silti YVAa esimerkiksi hankeluettelon kynnysarvoja pienemmissä
hankkeissa sen kummemmin ympäristöllisiä syitä erittelemättä. Harkinnanvaraisuus on omiaan
lisäämään epävarmuutta investointien toteuttamisessa ja aiheuttaa myös hallinnollista kuormaa
viranomaisille.

Tästä lausunnosta antaa lisätietoja aluepäällikkö Hannu Salo (hannu.salo@bioenergia.fi, 040-
5022542)

Kunnioittavasti

Harri Laurikka
toimitusjohtaja
Bioenergia ry