Puun energiakäyttö lisääntyy erityisesti eteläisessä Suomessa. Lahti Energian Kymijärvi III – biolämpölaitos aloittaa toimintansa syksyllä 2019 ja Vantaalla Martinlaakson voimalaitoksessa alkaa puunpoltto jo tulevan talven aikana. Näiden lisäksi uusia hankkeita on suunnittelupöydällä useampia lähivuosille. Puulle näyttäisi löytyvän imua varsinkin eteläisen Suomen energiakäytössä ilman hallituksen kaavailemaa ”kivihiilikieltoakin”. Löytyvätkö lisämotit helposti?

Julkisessa keskustelussa nousee usein esille harhakuva puun polttamisen ja hakkuiden logiikasta: lisääntyvä puun polttaminen kiihdyttää hakkuita, ja tästä syystä puunpolton kasvattaminen ei ole kestävällä pohjalla. Tyrmätään tämä harhaluulo heti alkuun. Suomessa hakkuita säätelevät saha-, sellu- ja paperiteollisuuden ajurit, ei puun polttaminen. Poltettavat jakeet, kuten hakkuutähteet, purut, kuoret ja rankapuu, syntyvät metsäteollisuuden tuotannon ja hakkuiden sivutuotteina, eikä pelkkä puun polttamisen into riitä heiluttelemaan hakkuita.

Hoitorästit kuntoon

Energiapuu tähtäimessä metsään mennään vain erikoistapauksissa, kuten ylitiheiden nuorten metsien kunnostushakkuissa. ”Hoitamattomissa pusikoissa” arvokkaamman tukki- ja kuitupuun korjuu ei ole mahdollista ja energiapuun talteenotto mahdollistaa hoitoketjuun siedettävän taloudellisen kannattavuuden sekä tulevaisuuden arvokkaamman puusadon. Näitä metsänhoidon epäonnistumisia tulee jatkossakin, ja kasvava energiajakeiden kysyntä mahdollistaa ”hoitorästien” purkamisen.  Uskonkin, että näemme tulevina vuosina kokopuukorjuun sekä integroidun energia- ja ainespuukorjuun uuden tulemisen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen.

Syntyvätkö lisämegawatit itsestään?

Puun lisääntyvällä poltolla ja kasvavalla metsäteollisuudella on siis vahva yhteys. Positiivisen vireen myötä metsäsektori on kasvanut viime vuosina erityisesti ”sellu- ja kartonkiboomin” vetämänä, ja ennusteissa sama trendi jatkuu. Maantieteellisesti puunpolton ja energiajakeiden syntymisen välillä on kuitenkin haasteita: polttojakeiden tuotannon kasvu keskittyy eri alueille kuin puun energiakäytön suurin lisäys. Haasteeseen ei ole vielä tarpeeksi havahduttu, vaikka viime talvi jo hieman antoi esimakua kun kesän ja syksyn jatkuvat sateet laimensivat puun megawatit, ja polttoainehuolto oli oikeasti talvella tiukilla.

Tämän vuoden ennätykselliset hakkuut, kasvanut metsäteollisuuden tuotanto ja superkuiva kesä takaavat tulevalle lämmityskauden polttoainehuollolle täysin erilaiset lähtökohdat kuin edelliselle kaudelle. Katseet kannattaa kuitenkin kääntää hieman kauemmaksi tilanteeseen, jossa polttoaineen lämpöarvot ovat keskimääräisiä ja kysyntä on lisääntynyt.

Saako puuta tuoda ja polttaa kantoja?

Puun tuominen leimataan usein epäisänmaalliseksi. Lähihistoriassa on ollut tilanteita, joissa kotimaista puuta olisi löytynyt, mutta markkinatalous tukipolitiikalla höystettynä on ohjannut tuontipuun energiakäyttöön. Nykyisellä kehityspolulla uskon, että kotimaisten puuenergiajakeiden kysyntä on hyvä. Kotimaisen lisäksi tarvitsemme puun tuontia kasvavaan energiakäyttö

Oikein hankituissa kannoissa on kestävää lähienergiaa.

Kantojen polton kestävyydestä tutkijat ja poliitikot keskustelevat kiivaasti. Tunnustan vajavaisen ymmärrykseni, mutta ”väkisin syntyviä” kantobiomassoja ei kannattaisi jättää hyödyntämättä. Rakentamisen, maatalouden ja myös metsätalouden erikoiskohteilta syntyy kantobiomassaa, joka kannattaa tekniikan niin salliessa hyödyntää paikallisessa energiatuotannossa.

Puupolttoaineiden syntyketju on pitkä, monivivahteinen ja vain yksi osa laajaa biotaloutta. Tartutaan haasteisiin ajoissa.

Jussi Joensuu

Jussi Joensuu (ProFor Oy) toimii Lahti Energialla asiantuntijana polttoainehankinnassa. Hänellä on vahva tausta metsäsektorin puunhankinnasta.