Asia:
Metsätalouden strateginen suunnitelma 2025 päivitys, lausuntopyyntö

Bioenergia ry kiittää lausuntopyynnöstä. Strategia on laaja ja perusteellinen. Esitettyyn luonnokseen (13.11.) esitämme seuraavia kommentteja

Päämäärässä 1.3 (Kansainvälinen metsäpolitiikka) (myös s. 34) tulisi keinoihin lisätä Suomen toimet maailmanlaajuisesti metsäkatoon ja metsien laadun heikkenemiseenvaikuttamiseksi. Metsäkato heikentää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista monessa mielessä ja on maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Määrätietoinen osallistuminen metsäkadon torjuntaan vahvistaa myös edelleen Suomen brändiä metsäosaamisen huippumaana.

• Esim. ”Vahvistetaan metsien, kestävän metsätalouden, metsiin pohjautuvan
biotalouden sekä metsäkadon ja metsien laadun heikkenemisen
torjunnan roolia kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden
saavuttamiseksi.”

Kappaleessa 2.2. olisi syytä lisätä, että Suomessa on merkittävä puuenergiaan liittyvä teknologia- ja osaamiskeskittymä ja vientiteollisuus.

Strategiassa olisi hyvä selventää lukijoille hiilinielun ja -varaston käsitteet ja todeta (esim. s. 19), mihin Pariisin ilmastosopimuksen osapuolet ovat näiltä osin sitoutuneet, ja mihin Suomi on toisaalta EU:n jäsenmaana sitoutunut.

Sivun 19 kuvassa olisi perusteltua esittää hiilinielun kehitys vuodesta 1990 alkaen, sillä sitä käytetään laajasti mm. päästövähennysvelvoitteiden perusvuotena. Kuvan laajentaminen vuoteen 1990 osoittaa, että hiilinielujen pitkän aikavälin trendi Suomessa on kasvava, vaikka hakkuut ovat merkittävästi lisääntyneet ja bioenergian tuotanto on noin kaksinkertaistunut.

Tuemme vahvasti strategian linjausta (s. 22), että taimikon varhaishoitoa ja nuorten metsien hoitoa tulisi tehdä kaksinkertaisilla pinta-aloilla nykyisiin toteutuneisiin pinta-aloihin verrattuna. Tämä tarve ei kuitenkaan heijastu kappaleen 3.3.1 tavoitetasoon, mikä on selvä puute: 1,8 miljoonan kuution metsänhoitorästit voitaisiin tuoda tässä esiin.

Tuemme myös vahvasti linjausta (s. 23), että puun käytön lisääntyessä tarvitaan monimuotoisuutta turvaavien toimenpiteiden vahvistamista.

On erittäin hyvä, että strategia tunnistaa (s. 23), että ilmastonmuutoksen oletetaan lisäävän runkopuun kasvua kivennäismailla noin kymmenen prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 29 prosenttia vuoteen 2050, kun vertailutasona käytetään vuotta 2013.

Strategiassa todetaan oikein (s. 29), että vuonna 2017 Suomessa tuotettiin 136 TWh uusiutuvaa energiaa, josta 74 prosenttia tuotettiin puupolttoaineilla. Tämän tiedon rinnalla olisi hyödyllistä tuoda esiin myös se, että samana vuonna fossiilista tuontienergiaa käytettiin edelleen 138 TWh.

Ainespuun käytön kasvuun ei ole otettu yhtä selvää kantaa kuin puuenergiaan vaan painotettu arvon kasvua ja raaka-aineen käytön tehokkuutta. Kappaleen 3.1.1. lopuksi tulisi todellisesti puun käytön kasvun tavoite ja vastaavasti tulee heijastua myös hankesalkun vaikutusarvioinnissa samalla tavalla kuin puuenergian käytön kasvu.

Strategian hankesalkusta (s. 49) puuttuu energianäkökulma. Tämä on ongelmallista, sillä puupohjaisen energian merkitys energiajärjestelmälle on suuri (27 % osuus kulutuksesta 2017), kuten strategiassakin todetaan. Energiapuun lisääntyvä kysyntä vaatii tehokkaita korjuu- ja logistiikkaratkaisuja, ja alalle on myös tulossa kokonaan uusia ratkaisuja. (Pien)puun korjuulla voidaan ylläpitää metsien hyvää terveydentilaa ja pitkän aikavälin hiilensidontakykyä. Suomella on sekä taloudellisesta että ympäristönäkökulmasta intressi varmistaa, että energiapuun hankinta ohjautuu
parhaisiin kohteisiin ja että energiapuuhun liittyvä logistiikkaketju on monipuolisesti analysoitu esim. mahdollisten juna- ja laivakuljetusten osalta ja hyödyntää uusinta teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja kautta linjan. Ehdotamme siksi, että hankkeeseen E (Ilmastokestävä metsätalous) liitetään mukaan myös korjattavan energiapuun substituutiovaikutus ja korjuuketjun optimointi.

Hankesalkusta F puuttuu kohdasta Metsätiet ja metsien saavutettavuus logistiset ratkaisut (esim. puuterminaalit, junakuljetukset, uudet kuorma-autokuljetusten ratkaisut, jotka parantavat erityisesti sivutuotteiden ja metsäpolttoaineiden logistiikkaa metsästä ja polttoaineen lähteistä loppukäyttäjille.

Hankesalkussa I tulee entistä selvemmin painottaa koneellistumisen edellyttämää
määrää ammattitaitoisia kuljettajia, jotka tarvitaan korjaamaan kasvavia aines- ja
energiapuumääriä.

Puuenergiaan liittyvät kysymykset on nostettu esiin ilman selviä lukuja ja raakaainepohjaan katsomatta (sivutuotteet, eri metsäraaka-aineita), mutta kasvuun on strategiassa otettu selvä kanta. Tämän takia ihmettelemme vaikutusten arviointia (s. 65), missä puuenergian käytön lisäyksen on arvioitu vaikuttavan kielteisesti luonnonhoitoon, monimuotoisuuteen (hankesalkku D) kuten myös luontomatkailuun, luonnontuotealaan ja muihin luontoon perustuviin palveluihin (hankesalkku G). Hankesalkkujen tavoitteista puuenergia-tavoite on ainoa 28:sta, jolla on arvioitu
olevan vain negatiivisia vaikutuksia eikä puuenergiaan liittyen ole ollenkaan tunnistettu myönteisiä vaikutuksia mainittuihin hankesalkkuihin.

Luonnos sisältää melko vähän konkreettisia mittareita ja ne ovat osin puutteellisia. Useissa tapauksissa niistä puuttuu myös tarvittavia lukuarvoja, mistä esimerkkejä ovat taulukot sivuilla 31 ja 38. Energiateollisuuden tiedoista ja muista puuttuvista tiedoista tulisi tehdä arviot tarkan tilastotiedon puuttuessa ja kertoa mihin arviot perustuvat.

Ystävällisin terveisin,

Bioenergia ry
Harri Laurikka
toimitusjohtaja