Projektitutkija Jakob Donner-Amnell Itä-Suomen yliopistosta korosti alustuksessaan, että vanhat ennustemallit eivät enää toimi. Hän oli samaa mieltä MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraisen kanssa siitä, että kasvua on ja kuidun kasvun kysyntä suuntautuu selluun, jota myös vapautuu vanhoista paperitehtaista tai kierrätyskuiduista tai sitä vapautuu kokonaan uuteen tuotantoon, josta ei ehkä enää makseta yhtä hyvin kuin viime vuosina.
Tärkeää on pitää kiinni Suomen kilpailukyvystä, jotta puupohjaisia materiaaleja, niin sahatavaraa kuin sellua, kysytään jatkossakin. Tulevaisuudessa Suomesta saattaa näiden osalta tulla alihankkija, ellei lopputuotteita osata ottaa huomioon. Energia on ja pysyy tärkeänä sivutuotteiden käyttökohteena ja teollisuus on laitostensa osalta lähes omavarainen energian suhteen. Ainespuusta 56 prosenttia päätyy melko nopeasti bioenergiaksi, ja vain 43 prosenttia päätyy tuotteiksi, joiden elinkaaren pituus vaihtelee.
Hakkarainen korosti puupohjaisten tuotteiden käytön kasvutekijöinä mm. maailman väestönkasvua, kaupungistumista, verkkokaupan yleistymistä ja maapallon väestön vaurastumista.
Viimeisen 15 vuoden aikana markkinoille ei ole kuitenkaan tullut uusia tuotteita suurilla volyymeillä, sillä uutuudet tarvitsevat aikaa vakiinnuttaakseen asemansa. Nykyisillä metsien lisähakkuumahdollisuuksilla olisi kuitenkin jalostettavissa 3,5 miljardin edestä biomuoveja. Tämä on alle prosentti muovimarkkinoista. Halpoihin muovilaatuihin ei kuitenkaan kannata panostaa, vaan arvotuotteisiin ja hiilikuitujen kanssa kilpaileviin tuotteisiin.
Nuorten metsien hoidon rästit ja niiden tilan parantaminen pitää nähdä ennen kaikkea ilmasto- ja substituutiovaikutuksen kautta. Nuorista metsistä pitää kasvattaa tukkipuuta kasvavaa metsää ja kaikista tuotteista saadaan substituutiovaikutusta. Nuorten metsien hoito on hyvää ilmastopolitiikkaa, sanovat Donner-Amnell ja Hakkarainen.