Hallituksen budjettiriihi 14.–15.9.2020 linjasi turpeen veron korotuksen 1.1.2021 alkaen 5,7 €/MWh tasolle ja uuden lattiahintamekanismin käyttöönotosta 2022 alkaen. Kommentoimme päätöstä tuoreeltaan 16.9.2020.

Päätös on herättänyt ristiriitaisia reaktioita. Siinä missä yrittäjäkenttä on ollut päätöksestä järkyttynyt, ympäristöjärjestöt ovat pitäneet päätöstä riittämättömänä. Päätös ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, sillä jo hallitusohjelmaan kirjattiin lämmityspolttoaineiden 100 miljoonan euron veronkorotus. Vaikka turvetta ei tässä yhteydessä erikseen mainittu, oli selvää, että turve on pohdinnoissa mukana.

Juuri ennen budjettiriihtä raporttinsa antanut virkamiestyöryhmä teki ehdotuksen, jossa polttoaineverotusta olisi vuoden 2021 alusta kiristetty paljon enemmän kuin 100 miljoonaa euroa kiristämällä turpeen verotuksen heti 7,1 €/MWh:iin ja vuoteen 2023 mennessä jo 10 €/MWh:iin. Virkamiestyöryhmän ajattelussa verotukeen puututtiin nimenomaan lisäämällä yksikkökohtaista veroa (€/MWh), vaikka myös kulutus (MWh) vaikuttaa lopullisen laskennallisen verotuen (€) määrään.

Pääajurina EU:n päästökauppa

Työryhmän ehdotus oli alan näkökulmasta käsittämätön työ- ja elinkeinoministeriön AFRY:llä energiaturpeen kehityksestä teettämää ja elokuun lopussa julkaistua selvitystä vasten. Selvitys osoitti hyvin selvästi, kuinka pieni rooli verotuksella on kulutuksen kehityksen kannalta, sillä pääajuri on EU:n kiristyvä päästökauppa. AFRY:n selvityksessä oli kolme erilaista skenaariota päästöoikeuden hinnalle ja kaksi veronkorotusvaihtoehtoa. Vaihtoehtoa, jossa päästökaupan hintataso merkittävästi kohoaa, mutta veroon ei kosketa, ei tarkasteltu. Skenaariot on kuvattu alla.

Kuva 1. TEM:n selvityksen oletukset päästöoikeuden hinnasta (Lähde: AFRY 2020).

 

Kuva 2. TEM:n selvityksen oletukset verotasoista (Lähde: AFRY 2020, oma merkintä punaisella)

Verotyöryhmän ehdotus oli merkittävästi tiukempi kuin selvityksessä käytetty korkeampi veronkorotusskenaario, koska kiristykset olisi tehty hyvin nopealla aikataululla tällä hallituskaudella. Asian pihvi kuitenkin on, että energiaturpeen kulutuksen arvioitiin AFRY:n selvityksessä tippuvan jopa 75 % vuoteen 2025 mennessä, jos verotasoa nostetaan 6 €/MWh:iin 2025 mennessä (matalampi veronkorotus) ja päästöoikeuden hinta nousee perusskenaarion mukaan. Hallitusohjelman tavoite oli puolitus – mutta vasta vuoteen 2030 mennessä.

Tilastokeskus kertoi juuri, että tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla energiaturpeen kulutus laski 22 % verrattuna edelliseen vuoteen. Poikkeukselliseen vuoteen 2018 verrattuna laskua tuli 33 %.

Päästöoikeuden hinta on viime aikoina vaihdellut 26–30 euron tuntumassa – merkittävästi korkeammalla kuin AFRY:n selvityksessä oletettiin (23 €/tCO2). Analyytikkojen arviot vuosista 2021–2022 ovat koko ajan olleet nousujohteisia. Vain päivä budjettiriihen jälkeen EU:n komissio kertoi suunnitelmistaan, miten EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitetta kiristetään 55 %:iin. Komission laatimasta vaikutusarviosta selvisi, että jos ja kun päästökauppaa käytetään harjoituksessa (niin kuin komissio toisaalla esitti ja vielä merkittävässä roolissa), päästöoikeuden hinta kohoaa 2030 mennessä johonkin 44–60 euron tuntumaan.

Käytettiinkö riihessä aikaa oikeisiin asioihin?

Voidaan siis kysyä, oliko päätökseen tiukkojen neuvottelujen jälkeen liitetty lattiahintamekanismi aivan välttämätön. Käytettiinkö riihessä ja siihen valmistautuessa tältä osin aikaa oikeisiin asioihin? Budjettiriihiä on nimittäin tulossa myös tulevina syksyinä ja vielä tämän hallituskauden jälkeenkin ja ne mahdollistavat jo sinänsä reagoinnin yllätyksellisesti muuttuviin päästöoikeuksien hintoihin. Kenelläkään ei ole selvää kuvaa mekanismin toteutuksesta käytännössä. Nyt sitä alkaa kuitenkin pohtia työryhmä ja edessä on huisin mielenkiintoisia kokouksia ja neuvotteluja.

Turpeen verotusta riihessä voimakkaasti ajanut vihreiden puheenjohtaja ja ministeri Maria Ohisalo kommentoi puoluekokouksessa 19.9.2020 päätöstä näin:

”Tällä viikolla teimme päätökset, joilla turpeen energiakäyttö vähintään puolittuu hallitusohjelman mukaisesti vuoteen 2030 mennessä… Näiden tehtyjen päätösten myötä turpeen alasajo on alkanut.”

Suomenkin politiikassa on siirrytty valitettavasti jo kauan sitten aikakauteen, jossa tärkeää ei ole se, mitä päätöksillä oikeasti saadaan aikaan, vaan se, miltä asiat näyttävät. Osalle yleisöä.

Erittäin hyvää samassa Ohisalon puheessa oli selkeä tuki turvetuottajien osaamisen kehittämiseen, uudelleen kouluttautumiseen ja mahdollisuudelle löytää uusia elinkeinoja. Sitä tullaan tarvitsemaan nopeasti. Riihen päätöksillä vaikeutettiin alan jo ennestään vaikeaa tilannetta entisestään. Riihessä myös lisättiin riskiä ainespuun ajautumisesta polttoon, vaikka sitä nimenomaisesti ei hallitusohjelmassa haluttu.

Harri Laurikka, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi