Energiaverouudistuksen 1. vaihe päättyi budjettiriiheen 14.–15.9.2020. Uudistusta käsitelleen VM:n asettaman virkamiestyöryhmän toimikausi päättyi 1.9.2020 ja ryhmä kirjoitti työstään budjettiriihtä ja energiaverouudistuksen jatkoa varten mittavan raportin. Työryhmä arvioi hallitusohjelman kirjausten valmistelun ohella myös muita energiaverojärjestelmän kehitystarpeita esim. hiilineutraalisuustavoitteen näkökulmasta. Ne toiminevat lähtömateriaalina uudistukseen 2. vaiheeseen, joka alkaa nyt budjettiriihen jälkeen. Työn loppuvaiheessa ryhmä käytti runsaasti aikaa energiaverotuksen nykytilan arviointiin.

Verouudistuksen 2. vaiheen osalta Marinin hallitus päätti ilmastokokouksessaan 3.-4.2.2020 seuraavasti: “Arvioidaan energiaverotuksen kehittämistarpeet 10–15 vuoden ajanjaksolla laatimalla energiaverotuksen tiekartta, joka yhdessä päästökaupan kanssa tukee 2035 hiilineutraalisuustavoitteen toteutumista ja ottaa huomioon yritysten kilpailukyvyn sekä sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat. Valmistelun tavoitteena on turvata veropohja hallituskautta pidemmällä aikavälillä päästövähennysten ja teknologiamuutosten yhteydessä. Aloitetaan tiekartan toimia hallituskauden aikana.”

Energiaverouudistuksen kehittämistarpeisiin vaikuttaa keskeisesti päästökaupan kehitys, joka tulee olemaan seuraavien 2–3 vuoden aikana poliittisen keskustelun alla. Komissio esitteli 17.9. suunnitelmansa ja siihen liittyvän vaikutusarvioinnin EU:n päästötavoitteen tiukentamiseksi 55 %:iin vuoden 1990 tasolta. Päästökaupan uudistaminen on tässä keskeinen työkalu. Päästökaupan tiukentamista koskeva varsinainen lakiehdotus tulee kesäkuussa 2021 ja se tullaan hyväksymään määräenemmistöpäätöksellä. Päätöksillä tulee olemaan vaikutus sekä päästökaupan kattavuuteen että hintatasoon 2021–2030.

Tarkasteluaikana (10–15 vuotta) fossiilisten polttoaineiden kulutus ja sen myötä energiaveropohja tulee merkittävästi vähenemään. Keskeinen kysymys onkin, mikä pitäisi olla energiaverojen osuus valtion tuloissa, kun energiajärjestelmä puhdistuu. Fiskaaliset tarpeet voivat tässä olla erisuuntaiset kuin alan oma näkemys.

Biomassojen energiavero keskusteluttaa

Keskusteluun on jo nostettu myös biomassojen energiavero ja paine sen suuntaan kasvaa sitä mukaa, kun fossiilisten polttoaineiden veropohja kaventuu. VM:n teettämissä selvityksissä 2019 esillä on ollut maakaasun energiaveron (7,7 €/MWh) suuruinen energiavero myös kiinteälle biomassalle. VM on myös nostanut biomassan energiaveron puuttumisen esiin n. 300 miljoonan euron yritystukena vuonna 2021.

Kesällä 2020 keskustelun biomassan verotuksesta nosti Ilmastopaneelin pj. Markku Ollikainen Ylen haastattelussa. Ideaa nostettiin esiin myös elokuussa 2020 ympäristöministeriön viestinnässä. Ollikaisen mukaan veron tehtävänä olisi ”hillitä erityisesti suurten kaupunkien intoa korvata kivihiili ja turve laajamittaisesti puupolttoaineilla tulevina vuosina”. Kaikkea kivihiiltä ja turvetta ei voi korvata puulla. Ollikainen totesi kesäkuussa, että ”biomassan kysyntä voi kasvaa holtittoman räjähdysmäisesti” ja painotti, että Suomessa tullaan jatkossakin käyttämään metsäbiomassaa energiaksi. Kysymys kuuluu, kuinka paljon. Ollikaisen ajattelussa vero kohdistettaisiin erityisesti suurten kaupunkien kaavailemiin isoihin lämpölaitoksiin ja sen voisi ottaa käyttöön esimerkiksi viiden vuoden kuluttua osana laajempaa energiaverotuksen uudistusta.

Virkamiestyöryhmän esityksessä (s. 146) syyskuussa todettiin seuraavasti: ”Työryhmä ei ole yksityiskohtaisesti käsitellyt puun verottamista ja siihen liittyviä kysymyksiä, vaan se vaatisi erillistä selvittämistä. Työryhmän käsityksen mukaan verotus tulisi kohdistaa muihin kuin metsäteollisuuden sivuvirtoihin ja puun pienpolttoon. Siten verotuksen ulkopuolelle jäisi mustalipeä, sahanpuru, kutterinlastu, kuori ja hukkapuu sekä puun pienkäyttö maatiloilla ja pientaloissa. Yleisellä tasolla työryhmä toteaa, että puun verottamiselle ei ole EU-oikeudellisia esteitä ja että se olisi verotusteknisesti mahdollista, jos tämä muutoin on perusteltua.”. Työryhmän kaavailu tarkoittaisi, että yli 80 % puupolttoaineiden mittavasta kulutuksesta jäisi verotuksen ulkopuolelle.

Biomassalle asetettavalla verolla halutaan kuitenkin mitä ilmeisimmin aktiivisesti vähentää biomassan energiakäyttöä. Lähtökohtana tällaisessa ajattelussa on tällöin, että 1) kestävä kotimainen energiapuu on jo täyskäytössä ja 2) ulkomaisen energiapuun kestävyys on kyseenalainen eikä sitä voida luotettavasti todentaa ja 3) ilman interventiota ”kysyntä voi räjähtää”. Bioenergia ry:n puuenergiavaliokunnan arvio kasvunäkymästä luo toisenlaista kuvaa ja biomassan kestävyyttä varmistavan RED2-direktiivin toimeenpano on vasta käynnistymässä.

Taustalla vaikuttaa myös usein olevan ajatus, että energiapuun käytön vähentämisellä ja korvaamisella ei-polttavalla teknologialla pystytään tehokkaasti vaikuttamaan maankäyttösektorin päästöihin: jos energiapuun käyttö laskee, säästynyt hiili jää metsään (pysyvästi) talteen. Useimmissa tapauksissa tämä logiikka ei toimi elleivät energiajakeet ohjaudu samalla korkeamman lisäarvon käyttöön, jossa hiili lisäksi pysyy sitoutuneena energiakäyttöä merkittävästi kauemmin. Jos vähentynyt energiajae jää metsään, hiili alkaa vapautua ja lisää maankäyttösektorin päästöjä tulevaisuudessa.

Biomassalle asetettava vero olisi myös negatiivinen signaali alan yrityskentälle ja vähentäisi bioenergiaketjun työllisyyttä tilanteessa, jossa työttömyys on jo muutenkin kasvussa. Vaikuttaisiko vero niin, että se kannustaisi viemään energiaksi soveltuvaa biomassaa muihin maihin? Biomassan tuotannon pienenevää työllisyyttä toki kompensoisi osin vaihtoehtoisen teknologian mahdollinen, aiempaa nopeampi kasvu. Ei-polttavat teknologiat ovat kuitenkin kaikki uusia ja niillä on myös paljon kannattavuudesta riippumattomia hallinnollisia ja teknisiä esteitä.

Millainen kansainvälinen signaali olisi Suomelta ottaa käyttöön biomassalle asetettava energiavero? Tietojemme mukaan ainoastaan Tanskassa on ollut tällaisia suunnitelmia, mutta Tanskan bioenergian käyttö nojaakin merkittävissä määrin tuontipuuhun. Miksi Suomi, jonka energiajärjestelmä nojaa merkittävästi kotimaiseen puuenergiaan profiloituisi kansainvälisesti bioenergian verottamisessa? Mitä Suomi sillä kansainvälisesti tavoittelisi? Millaisia vaikutuksia sillä olisi esim. biokattiloiden maailmanmarkkinaan, joita suomalaiset ja Suomessa toimivat yritykset hallitsevat?

Toisenlainenkin näkymä olisi mahdollinen. Euroopan metsäinstituutti EFI julkaisi äskettäin toimintasuunnitelman siirtymisestä biokiertotalouteen. Siinä sivuvirtoihin perustuva bioenergia on osa kestävän biokiertotalouden kokonaisuutta, joka osaltaan korvaa fossiilisiin energialähteisiin perustuvan talouden.

Harri Laurikka, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi