Energiasektorin muutos on nopeampaa kuin moni viime vuonna arvioi. Päästöoikeuden hinta on kohonnut yli 43 euron EU:n sovittua uudesta ilmastotavoitteesta vuodelle 2030 ja 2020-luvulle on edelleen arvioitu nousevaa hintakehitystä. Tämä kiihdyttää päästövähennyksiä ja mahdollistaa nopeamman siirtymisen fossiilisista energiamuodoista kestävään bioenergiaan.

Suomessa on hyvin toimiva lämmöntuotanto- ja lämmönjakeluinfrastruktuuri, joka perustuu valtaosin kotimaisen energian käyttöön. Yli puolessa Suomen kaukolämpöverkoista uusiutuvan energian osuus on yli 90 %. Energiantuotannon edelleen kehittyessä on ylläpidettävä riittävä energian toimitus- ja huoltovarmuus hyvällä suunnittelulla ja varautumisella sekä asianmukaisin sopimusjärjestelyin.

Myös tervettä polttoainemarkkinaa voidaan valtion toimesta pyrkiä tukemaan: keskeinen keino olisi lisätä pienpuun tarjontaa metsien hoitorästeiltä ja samalla tukea metsien arvokasvua ja hiilensidontakykyä.

  1. Turveala on ajautunut kriisiin. Puoliväliriihessä tulisi päättää toimenpidepaketista perustuen juuri päättyneen turvetyöryhmän esityksiin. Energiaturpeen verottoman käytön alarajan nostoa ja mahdollistamista lämmöntuotannossa 10 GWh:iin saakka tulisi harkita osana pakettia. Vuonna 2020 energiaturpeen kulutus päästökauppasektorilla oli laskenut jo 32 % vuoteen 2018 verrattuna. Nyt näyttää siltä, että energiaturpeen tuotannon ja käytön päästöt painuvat vuoden 2020 tasolta kolmasosaan jo vuoteen 2025 mennessä. Liian nopea muutosvauhti on ajanut alan yritykset todelliseen ahdinkoon ja lisäksi vaikeuksiin joutuvat kasvu- ja kuiviketurpeita käyttävät yritykset ja alat, kuten kasvihuoneet. Kasvu- ja kuiviketurpeen osalta vaikeudet heijastuvat kasvi- ja eläinturvallisuuden kautta ruokaturvallisuuteemme sekä kotimaiseen taimituotannon kautta metsiemme uudistamiseen ja metsitykseen. Huoltovarmuusnäkökohdat on turvattava ja linjattava sen vaatima turvetuotannon taso. Ainespuun polttoa pitää välttää ja vuosina 2017-2019 tuontihakkeen osuus on Suomessa jo noussut. Turveala kaipaa kipeästi kansallisia tukitoimia. JTF-rahasto ei ehdi apuun ja sen käyttömahdollisuudet ovat rajatut.
  2. On tärkeää, että viimeisen vuoden aikana merkittävästi muuttunut toimintaympäristö ja EU:n Fit for 55 -paketti otetaan riittävästi huomioon ilmasto- ja energiastrategiaa koskevissa skenaarioissa ja niiden pohjalta tehtävissä hallituksen linjauksissa. Kansallisten päästövähennystoimien tarve riippuu merkittävästi EU-päästöoikeuden hinnasta ja EU:n Fit for 55 -paketin sisällöstä.
  3. Nykyinen pienpuun keruun tukitaso ei riittäne lisäämään metsähakkeen tarjontaa hoitorästeiltä. On hyvä, että rahoitusta metsänhoitotoimiin lisättiin helmikuussa. Pelkäämme kuitenkin, ettei tukitaso riitä hyvään tavoitteeseen pääsemiseksi. Lähivuosina on ainutkertainen tilaisuus saattaa nuoret metsät parempaan kasvukuntoon turpeen käytön vähentyessä. Hiilensidontaa voidaan lisätä myös esimerkiksi kohdennetuin lannoituksin.
  4. Energiaverotusta ei tule nykyisestä laajentaa uusiutuviin energialähteisiin. Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettävä bioenergia perustuu Suomessa metsätalouden ja – teollisuuden sivuvirtoihin. Näitä ovat esimerkiksi mustalipeä, puru, kuori, puutähdehake, pienpuu, hakkuutähteet ja kierrätyspuu. Bioenergia ry:n mielestä biomassan valmistevero lämmöntuotannossa ei lähtökohtaisesti ole yhteensopiva kestävän verotuksen tiekartan tavoitteiden kanssa. Veron käyttöönotto hidastaisi siirtymää pois fossiilisista polttoaineista ja kohti fossiilivapaata hyvinvointiyhteiskuntaa. Biomassan valmistevero loisi alan toimijoille myös signaalin, että biomassan energiakäyttöä halutaan vähentää tilanteessa, jossa näköpiirissä on bioenergian lähes väistämätön kasvu fossiilisen energian nopeaksi korvaamiseksi niin Suomessa kuin koko EU-alueella sekä ilmeinen tarve negatiivisten päästöjen teknologioille. Valmistevero loisi kannustimen viedä teollisuudelle kelpaamaton biomassa poltettavaksi muualle, missä jakeille on kysyntää. Sitä ei ilmastotavoitteiden näkökulmasta voi pitää tavoiteltavana.
  5. Biopolttoaineiden jakeluvelvoite tulee nostaa 34 %:iin tai korkeammalle, kun biokaasu ja synteettiset polttoaineet liitetään siihen mukaan. Liikennesektorille asetettuihin päästövähennystavoitteisiin on vielä merkittävästi matkaa ja lisäksi vuoden 2030 tavoitteet todennäköisesti kiristyvät EU:n Fit for 55-paketin myötä. Jotta biokaasu ja synteettiset polttoaineet eivät jatkossa korvaisi jakeluvelvoitteessa jo valmiiksi olevia biopolttoaineita, vaan fossiilisia polttoaineita, vuoden 2030 jakeluvelvoitetta tulisi nostaa vähintään 34 %:iin. Jakeluvelvoitteen nosto on suhteellisen varma tapa saada aikaan päästövähennyksiä, joita ilmasto- ja energiastrategiassa tullaan kipeästi kaipaamaan. Samalla niiden tasoa asetettaessa tulee arvioida myös toimien vaikutusta huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen.
  6. Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta on erittäin hyvä pohja neuvotteluihin EU:n Fit For 55 -paketin neuvotteluissa. EU:n ilmastopolitiikan painopisteen tulee pysyä kustannustehokkaana, oikeudenmukaisena ja suuntautua ensisijaisesti fossiilisten polttoaineiden päästöjen vähentämiseen. Päästövähennysten pääpainon tulee olla päästökauppajärjestelmässä. Metsäpolitiikan tulee määräytyä jäsenmaissa eikä Suomella voi olla velvoitetta siivota muiden EU-maiden päästöjä. Suomen hiilinielujen pitää olla kokonaisuudessaan käytettävissä Suomen oman hiilineutraaliustavoitteen tavoittelussa. Suomi voi toimia metsäpolitiikassa viisaasti ja turvata luonnon monimuotoisuutta myös kansallisella politiikalla ja vapaaehtoilla toimilla ilman erillistä EU-velvoitetta.

Lisätietoja: Harri Laurikka, toimitusjohtaja, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi