Taimikonhoito ratkaisee metsän jatkokehityksen, kun taimikko on saatu aikaan. METKA-työryhmä luottaa siihen, että ihmiset hoitavat metsänsä ajallaan, kun vain joku ilmoittaa hoitotarpeesta etukäteen. Todellisuus on monimutkaisempi. Tässä kertomuksessa on yksi metsänomistaja, tunnetko hänet? Taimikonhoitotarpeesta tehdään puolet.

Minä, Aaro Eerola nousen autosta, eletään vuotta 2024. Auton helmoihin oli tullut rapaa keväisellä metsäautotiellä. Tie oli pitänyt kunnostaa, mutta eihän se onnistunut, kun kukaan ei sittenkään ollut kiinnostunut vetämään hanketta.

Kännykän navigaattorin mukaan ollaan nyt perillä. MITÄ! Mikäs pöpelikkö tämä on?

Viimeksi kun kävin täällä olimme faijan ja pikkusiskon kanssa vesureiden ja raivaussahan kanssa. Varhaishoidoksi kutsuttiin. Hyötyliikuntaahan se oli myös. Oli kyllä pari mukavaa päivää metsässä. Nykyään kuulemma maksetaan edelleen jotain tukia näihin töihin.

Lehtipuuta on kyllä vaikka kuinka paljon ja faijan kanssa istutetut kuuset sinnittelevät niiden alla. Voihan nenä. Meniköhän lain vaatimat taimet ja työ hukkaan?

Täytyy mennä vähän metsän puolellekin, onko kaikki tällaista? Näyttää olevan. Mutta mikä lintu tuo on? Täytyy ottaa ääni kännykällä talteen ja lähettää kaverille. Laitan kyselyn lintubongarien Facebook-ryhmään. Oho, tuossa on jonkun jätöksiä. No ei ainakaan hirven, olisiko valkohäntäpeura? Traktorin äänikin kuuluu, taita naapurin isäntä olla jo toukotöissä.

Tuossahan on se vanha iso haapakin, joka silloin jo oli järeä kuin mikä. Nyt se on jo puolikuollut ja täynnä reikiä kyljessä. Taitaa olla lintujen asumisoikeuskerrostalo. Kaikenlaiset koppakuoriaiset ja sienet bailaavat koronasta huolimatta. Ei haittaa, sehän on vain hyvä asia!

Onpas paljon vesakkoa sen haavan ympärillä, mutta hirvet ovat pitäneet niitä kurissa metrin korkeudelle.

Ja tuossa on se iso kivi, jonka kyljessä edelleen kasvaa kallioimarretta. Sitä tuli pikkupoikana maistettua, kun naapurin poika neuvoi. Siis sama kaveri, joka traktorilla ajaa. Ei ollut makeaa, mutta oli kitkerää. Sen jälkeen on tullut hankittua hullumpiakin makukokemuksia.

Täytyy katsoa kännykästä, missä ollaan täällä keskellä pöpelikköä. Oho! Metsään.fi-palvelun mukaan tämä on siis kahden hehtaarin kuvio, missä on jo puuta yli 60 m3/ha. Tästä tulisi jo nyt polttopuuta mökin saunaan sadaksi vuodeksi. Tästä voisi ehkä jo saada rahaakin.

Täytyy soittaa yhdistyksen kaverille, sille joka markkinoi taimikonhoitopalveluja reilut 5 vuotta sitten. Vai olisiko siitä jo 10 vuotta. Se tarjous jäi lojumaan johonkin enkä koskaan muistanut hyväksyä sitä, vaikka siitä soitettiin perään. Harmin paikka, mutta elämässä on muutakin kiireellistä.

Nyt täytyy kyllä soittaa! Tästähän vois tulla puuta myyntiin, vaikkapa energiaksi tai vähän sellutehtaallekin.

– Terve, olen Aaro Eerola, onko metsänhoidonneuvoja Korhonen?

– Kyllä vaan, miten voin auttaa?

– Mulla olisi tämä kuvio 234 metsässäni, joka hakattiin 2001. Se on nyt varsinainen viidakko, mitä sille voisi tehdä?

– No joo, täytyy katsoa metsävaratiedosta. Mulla on hämärä muisti siitä paikasta, se oli aika villin näköinen.

– Sori siitä, mun vika.

– Okei, löytyy tiedot. Siihen voi nykyään saada 200 euroa taimikonhoitotöihin tukea. Pienpuun keruulle ei enää myönnetä tukea, vaikka tämä olisi aika hyvä kohde. Sekalehtipuuston poistaminen kuusikon seasta saadaan valtaosin maksettua energiapuun myyntituloilla ja taimikonhoitotuella. Saattaa jäädä 200 euroa/ha maksun puolelle. Jäävä arvopuusto lähtee sitten kasvamaan täysillä ja samalla jätetään lehtipuuryhmät.

– Ei kiitos. Soitellaan kun rahavirta kääntyy toiseen suuntaan. Aika hoitaa. Kiitos neuvoista, palataan!

Voi harmi, taas myöhässä sen metsänhoidon kanssa. Nyt täytyy katsoa, mitä Sanna on laittanut evääksi.

Pakina on julkaistu Bioenergia-lehdessä 2/2021.

Tage Fredriksson

Tage Fredriksson on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö.
tage.fredriksson(a)bioenergia.fi, 040 511 2246