Hiilensidontateknologioille on luvassa lisäpanostuksia päästökaupan rahoittaman Innovaatiorahaston (Innovation Fund) välityksellä. Innovaatiorahasto on jo aiemmin toiminut keskeisessä roolissa vähäpäästöisten teknologioiden demonstraatiohankkeiden rahoituksessa EU-tasolla. Päästökauppadirektiivin päivityksessä Innovaatiorahaston rahoituksen määrää ja sen kattamien hankkeiden laajuutta kasvatettaisiin.

Innovaatiorahastoa ehdotetaan laajennettavan 50 M päästöoikeudella, joista 40 M leikattaisiin päästöoikeuksien ilmaisjaosta ja 10 M huutokaupattavista. Tieliikenteeseen ja rakennuksiin laajentuva päästökauppa laajentaa myös osaltaan Innovaatiorahaston kattamien hankkeiden laajuutta sekä rahoituksen määrää. Tieliikenteeseen ja rakennuksiin liittyville projekteille allokoitaisiin Innovaatiorahaston kautta 150 M päästöoikeutta, jotka saadaan niihin liittyvästä huutokaupasta. Lisäksi päästöoikeudet, jotka muutoin jaettaisiin ilmaiseksi sellaiselle teollisuudelle, joita hiilitullit koskevat, tullaan nyt huutokauppaamaan ja tulot jaetaan Innovaatiorahaston kautta.

Ehdotus rahoitustasojen nostamisesta

Nykyisellään Innovaatiorahaston rahoitus voi kattaa maksimissaan 60 % projektin kustannuksista jättäen täten merkittävän osuuden rahoituksesta katettavaksi muin julkisin tai yksityisin keinoin. Tämä rahoituskuilu voi olla ison mittakaavan hankkeissa todella merkittävä ja komissio ehdottaakin rahoitustasojen nostamista. Tasojen nosto voidaan toteuttaa joko suoralla rahoitusosuuden nostolla tai uudella CCfD (Carbon Contracts for Difference) -tukimekanismilla.

Uudet CCfD-sopimuksilla varmuutta ja tukea rahoittajille

Päästökauppadirektiivin päivityksessä Innovaatiorahaston uusien projektikohtaisten CCfD-sopimusten kautta rahoittajille taataan kiinteä hinta päästövähennyksistä. CCfD-sopimuksissa julkinen taho maksaa erotuksen päästöoikeuden hinnan keskiarvon ja hankkeen kanssa sovitun hinnan välillä jokaiselta vältetyltä päästötonnilta tietyllä ajanjaksolla. CCS/CCU-hankkeet vaativat tyypillisesti isoja investointeja ja CCfD:t voisivat edistää näiden teknologioiden käyttöönottoa nopeammalla aikataululla kuin markkinaehtoisesti tapahtuisi. CCfD-sopimuksilla voitaisiin tukea hankkeita, jotka olisivat toteutettavissa 2025 alkaen.

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin/käytön vaatimukset muuttuvat

Päästökauppadirektiivin päivityksessä todetaan, että ilmastotavoitteiden kiristyessä myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi/käyttö lisääntyvät. Hiilidioksidin talteenotolta ja varastoinnilta/käytöltä (CCS/CCU) poistuvat aiemmat vaatimukset luovuttaa päästöoikeuksia, kun hiilidioksidi on pysyvästi varastoitu tai sitoutuneena tuotteeseen. Komissio antaa asiasta tarkemman ohjeistuksen myöhemmin ja kertoo myös samassa yhteydessä määrittävänsä myös mahdollisesti hiilensidontasertifikaateista teknologioihin liittyen ”where appropriate”. Teksti antaa vaikutelman, että hiilensidontasertifikaatteja voitaisiin myöntää myös fossiili-CCS/CCU:lle eli niitä voisi saada päästövähennyksistä, eikä vain negatiivisista päästöistä.

Hiilioksidin eri kuljetusmuodot hyväksytään

Aiemmin hiilidioksidin kuljettaminen oli direktiivin puitteissa mahdollista ainoastaan putkilinjaratkaisujen kautta. Nyt tehdyssä päivityksessä tunnustetaan kaikki hiilidioksidin siirtämisen muodot, myös laivalla ja kuorma-autolla siirretty hiilidioksidi. Tapauksissa, joissa kuljetuksessa syntyvät päästöt ovat laskettu jonkun toisen toiminnan piirissä, tulee päästöt laskea kyseiseen toiseen toimintaan, eikä päästökaupan alaisiksi, jotta kaksoislaskennalta vältytään.

Lisäpanostukset viestivät selkeästi hiilensidontateknologioiden tarpeellisuudesta, mutta ne eivät yksinään riitä. Hiilensidontateknologiat tarvitsevat myös selkeän strategian ja tavoitteet EU-tasolla.

 

Lisätietoja: Erika Laajalahti, asiantuntija, 044 753 0700, erika.laajalahti(a)bioenergia.fi