LULUCF on luonnollinen osa FF55-pakettia, koska se kattaa päästökaupan ja taakanjakosektorin kolmannen sektorin, jonka ilmastovaikutukseen EU:n ilmastolain mukaisesti halutaan vaikuttaa: maankäyttösektorin. Asetuksen avaaminen näin pian sen edellisen sopimisen jälkeen pitää nyt nähdä mahdollisuutena.
Päästölaskenta kehittymässä hyvään suuntaan
Komission esityksen perusteella siihen on myös aihetta: maankäyttösektorin päästölaskenta on esityksen perusteella kehittymässä hyvään suuntaan. Vielä vuosina 2021-2025 laskenta on edellisen asetuksen mukaista, mutta 2026 alkaen laskenta yksinkertaistuu ja on läpinäkyvämpää, hoidettujen metsämaiden vertailutasoista luovutaan kokonaan ja mielivaltaiset rajat ja katot laskennassa poistuvat. Uusi päästöinventaarioihin perustuva laskentamenetelmä on paremmin yhteensopiva niin Suomen oman hiilineutraaliustavoitteen kuin uuden ja erilaisen EU:n päästötavoitteenkin kanssa. Suomelle vuoden 2016-2018 keskimääräisten nettonielujen ja hoidetun maa-alan pinta-alaosuuden mukaisesti esitetään 17,75 Mt nettonieluvelvoitetta maankäyttösektorille vuonna 2030. Vuosien 2026-2029 polku kohti tuota 2030 velvoitetta määritellään myöhemmin vuosien 2021-2023 toteutuneiden tietojen perusteella.
Vuoden 2030 jälkeen komission esityksessä siirrytään ns. AFOLU-sektoriin, jossa maatalouden metaani- ja ilokaasupäästöt yhdistetään maankäyttösektoriin (ja poistetaan siis taakanjakosektorilta). EU-tasolla AFOLU-sektorille asetetaan hiilineutraaliustavoite 2035.
Jäsenmaiden taakanjako yhä sattumanvarainen
Komission esittämä kolmivaiheinen kehitys vaikuttaa lupaavalta – mutta sillä varauksella, että vuodesta 2026 eteenpäin Suomelle asetettujen tavoitteiden tulee olla oikeudenmukaisia. Nyt neuvotellaan Suomea koskevasta EU-velvoitteesta ja se on eri asia kuin mahdollinen kotimainen tavoite hiilineutraaliuden 2035 tavoittelussa. Nieluvelvoitteet ovat nyt pöydällä ensimmäistä kertaa näin selkeästi esitettynä ja suoraan EU:n päästötavoitteeseen kytkettynä. Komission nyt esittämät nielutavoitteet vuodelle 2030 perustuvat reaalipolitiikkaan, jossa toimitaan aika lähellä nykytilannetta maankäyttösektorin päästöjen ja nielujen osalta. Silti komission ehdotus jäsenmaiden taakanjaosta on myös edelleen täysin sattumanvarainen ja läpeensä poliittinen. Siinä ei ole mitään tieteellistä eikä sitä sellaisena tulisi käsitellä.
Nettonielujen velvoitteiden oikeudenmukaisuutta pohdittava
Nettonielut ovat EU:n ilmastopolitiikassa positiivisia asioita, palvelu ilmastopolitiikalle. Suomessa tulisikin miettiä periaatteellisella tasolla, miten ja millaisilla periaatteilla jäsenmaille voidaan asettaa tällaiseen positiiviseen palveluun liittyviä velvoitteita – ja miltä velvoitteen oikeudenmukaisuus näyttää eri näkökulmista tarkasteltuna. On paikallaan hetken miettiä sitä, millaiselle polulle olemme astumassa ja mitä se pidemmällä aikavälillä – ja myös esitetyn AFOLU-sektorin hiilineutraaliustavoitteen 2035 näkökulmasta ja sen jälkeen kohti vuotta 2050 – merkitsee. Tämä on suurempi asia kuin asetuksen taulukossa oleva luku ja onko se miljoona tonnia sinne tai tänne.
Komission esittämistä nieluvelvoitteista ja jakomenetelmästä voi tehdä ainakin seuraavia havaintoja:
- sellaiset maat, joilla on jo suuri hiilinielu, kuten naapurimme Ruotsi, saavat vielä suuremman velvoitteen
- joidenkin maiden nieluvelvoite on päästövelvoite ja päästöille sallitaan kasvua
- nieluvelvoitteilla ei ole yhteyttä päästöjen tasoon: maalla, jolla on isot päästöt, voi olla pieni nieluvelvoite – ja päinvastoin. Lisähuomiona tähän ehkä se, että joustomekanismien takia nieluvelvoitetta ei tietenkään pitäisi nähdä rajoittuneena maankäyttösektorin fyysiseen kokoon ja muotoon, vaan huomioon tulisi ottaa myös maksukyky ja taloudellinen asema.
Suomen nieluvelvoite riippuu yksityiskohdista
Yksityiskohtien valinnoissa on tietenkin vaikutus Suomen osuuteen. Tähän liittyvä tarkastelu liitteessä 1. Muutama esimerkki:
- jos kaikille jäsenmaille asetettaisiin edes hiilineutraaliusvaatimus maankäyttösektorille, Suomen velvoite pienenisi n. 0,7 Mt.
- jos kaikki maat lisäisivät nieluja yhtä paljon absoluuttisesti, Suomen velvoite pienenisi n. 2,7 Mt
- jos eläisimme maailmassa, jossa suuret päästöt johtaisivat suureen nieluvelvoitteeseen, Suomen nieluvelvoite laskisi muutamaan miljoonaan tonniin.
Lopuksi huomiona, että paketissa ollut taakanjakosektorin velvoite (-50 %) Suomelle oli yllättävän tiukka. Ministeriöiden ennakkoarvioissa vielä kesäkuulla odotettiin n. -47% tavoitetta. Olisikin hyvä tehdä analyysejä, joissa oikeudenmukaisuutta jäsenmaiden välillä tarkastellaan siten, että taakanjakosektori ja LULUCF-sektori analysoidaan yhdessä.
LIITE. Sormiharjoitus erilaisista jakotavoista EU:n nieluvelvoitteelle.
2016-2018 average – tuoreimmat tiedot maiden maankäyttösektorin päästöistä ja nieluista 2016-2018
”COM proposal” = Komission Fit-for-55-paketissa ehdottamat nieluvelvoitteet vuodelle 2030
”At minum GHG neutral” = Yksikään jäsenmaa ei saa olla päästön puolella
”Equal increase” = Nielujen kasvattamisvelvoite jaetaan tasaisesti miljoonina tonneina kaikille jäsenmaille
”High emissions, high sink obligation” = Nieluvelvoite jaetaan päästöjen suhteessa saastuttaja maksaa -periaatteella
Lisätietoja: Harri Laurikka, toimitusjohtaja, Bioenergia ry, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi