Luonnonsuojelulain uudistamiseen on ollut selkeä tarve jo pidempään. Luonnonsuojelulakiesityksessä on kuitenkin liikaa tulkinnanvaraa ja puutteita vaikutusarvioissa, jotka voivat tarpeettomasti haitata fossiilista tuontienergiaa korvaavan bioenergian hyödyntämistä. Tiettyjen luontotyyppien asettaminen automaattisesti suojelluiksi ei tue luonnonsuojelun hyväksyttävyyden parantamista ja hallinnollisten menettelyjen selkeyttämisestä.

Hallituksen 12.5. hyväksymä uusi luonnonsuojelulakiesitys asettaa tärkeimmiksi tavoitteikseen luonnonsuojelun yleisen hyväksyttävyyden parantamisen sekä hallinnollisten menettelyjen selkeyttämisen ja tehostamisen. Lain ajantasaistamiselle on selkeä tarve mm. EU-sääntelyn, eri toimijoiden roolien ja tehtävien täsmentämisen sekä luontoon liittyvän tiedon hallinnan kannalta. Perinteisen suojelun lisäksi lakiesitys mahdollistaa monimuotoisuuden edistämisen myös aktiivisin toimenpitein, kun esimerkiksi Metso- ja Helmi-ohjelmien kaltaiset vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet on tunnistettu.

– Ymmärrämme, että luonnonsuojelun edistäminen on nyt tärkeää. Tähän esitykseen on jäänyt kuitenkin paljon tulkinnanvaraa ja puutteita vaikutusarvioihin. Nämä voivat tarpeettomasti haitata metsien kestävää käyttöä ja fossiilista tuontienergiaa korvaavan bioenergian hyödyntämistä tilanteessa, jossa alan kotimaisen toimintaympäristön selkeyteen ja vakauteen pitäisi kiinnittää huomiota, toteaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka.

Lakiesitys muuttaisi esimerkiksi tietyt luontotyypit automaattisesti suojelluiksi ilman viranomaispäätöstä rajauksista ja suojelun perusteista. Tämä ei tue lakiuudistuksen tavoitteita yleisen hyväksyttävyyden parantamisesta ja hallinnollisten menettelyjen selkeyttämisestä eikä välttämättä ole monimuotoisuuden turvaamisenkaan kannalta paras ratkaisu.

Luonnonsuojelulaki on ensisijaisesti luonnon monimuotoisuutta turvaava ja luontokatoa ehkäisevä täsmälaki. Siihen on sisällytetty myös ilmastonmuutoksen hillintä, vaikka käytössä on jo erillinen ilmastolaki ja useita muita kotimaisia lakeja, ohjelmia ja strategioita sekä meneillään olevia EU-tason lainsäädäntöprosesseja, jotka tehokkaasti vastaavat ilmastonmuutoksen torjunnan tarpeisiin myös maankäyttösektorilla.

Luonnonsuojelulakiesitykseen annettiin lausuntovaiheessa runsaasti kriittistä palautetta ja sitä valmistellut projektiryhmä ei ollut esityksessään yksimielinen. Yksi eniten palautetta kerännyt osio lakiesityksessä on ollut ekologinen kompensaatio ja siinä erityisesti vapaaehtoisen luontoarvojen tuottamisen ja heikennysten hyvittämisen kirjaaminen lakiin.

– Ekologisen kompensaation tarkoitus on hyvä, mutta sen toteutus vaatii vielä kehittämistä. Hallitusohjelmaan kirjatut pilotoinnit asiasta ovat vielä kesken eikä ehdotettuja säännöksiä ja niiden toimeenpanoon liittyviä käytännön menettelyjä ole testattu, summaa lakiesityksen valmistelua seurannut toimialapäällikkö Hannu Salo ja kysyy, eikö vapaaehtoinen luontoarvojen tuottaminen ja vapaaehtoinen heikennysten hyvittäminen ole mahdollisia ilman lainsäädäntöäkin?

Lakiesityksessä ei ole tunnistettu ja arvioitu riittävästi erilaisia tapoja toteuttaa sääntelyä ja niistä seuraavia vaikutuksia. Vaikutusten arviointia haittaa myös, että esityksessä viitataan lakia alemman asteisiin säädöksiin ja ohjeistukseen, joista ei vielä ole olemassa mitään linjauksia. Aiempaan luonnonsuojelulakiin verrattuna nyt joudutaan mahdollisten oikeustapausten kautta linjaamaan esimerkiksi mitä käytännössä tarkoittaa ”huomioonottamisvelvollisuus” uhanalaisten luontotyyppien ja lajien osalta sekä kuntien velvollisuus ”edistää luonnonsuojelulain toteutumista”.

Luonnonsuojelupolitiikan tulee olla ensisijaisesti valtion tehtävä ja sen laadukkaaseen toteuttamiseen on järjestettävä tarvittavat resurssit. Viranomaiselle tulee asettaa velvollisuus ja antaa tarvittavat resurssit arvioida tietojen laatua ja virheettömyyttä ennen vientiä viranomaisen tietojärjestelmään.

Poikkeamissäännöksiä uhanalaisen eliölajin tai elinympäristön suojelusta tulee tarkastella jatkossakin tapauskohtaisesti. On ristiriitaista, jos samassa lakiuudistuksessa ajetaan ekologista kompensaatiota ja rajataan sen soveltamista ja joustavaa käyttöä.

Lisätietoja: toimialapäällikkö Hannu Salo, etunimi.sukunimi@bioenergia.fi, 040-5022542