Moni lokakuun Bioenergiapäivän kävijä hieraisi seminaariin tullessaan silmiään, kun Tampere-talon portailla odotteli Ei polteta tulevaisuutta -kampanjan mielenosoitus. Mielenosoitus vastusti bioenergian käyttöä ja paikalle oli kutsuttu myös Ylen toimittajat, jotka tekivät mielenosoituksesta jutun tv:n iltauutisiin. Kampanja teki samana päivänä bioenergian käyttöön liittyvästä markkinoinnista valituksen kuluttaja-asiamiehelle 15 yrityksen osalta kiinnittäen huomion muutamiin erilaisiin väittämiin. 

Bioenergia ry:n toimisto teki pika-aikataululla kampanjan vaatimuksia arvioivan muistion ja yhdistyksen hallitus keskusteli asiasta kokouksessaan 1.11. Tilanne on hankala, sillä aiheeseen liittyvää EU-lainsäädäntöä on paljon, mutta se ei vielä ole kokonaisuudessaan valmis. Uusiutuvan energian direktiivi 2023/2413/EU määrittelee, millainen bioenergia Euroopan Unionissa on kestävää. Tämä direktiivi on valmis ja sen kansallinen toimeenpano on juuri nyt käynnissä – hallituksen esitys on tulossa alkuvuonna 2025. Valmis on myöskin lainsäädäntö sertifiointikehikosta (helmikuu 2024) hiilidioksidin poistolle ilmakehästä hiiliviljelyssä, erilaisissa tuotteissa tai varastoituna. Samoin valmiina on säädös nettonollateollisuudesta, jonka mukaan kaikki uusiutuvan energian teknologiat ovat nettonollateknologioita. On myös olemassa maaliskuussa sovittu säädös 2024/825/EU, joka käsittelee kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreässä siirtymässä ”parantamalla suojaa sopimattomilta menettelyiltä ja parantamalla tiedottamista”. Se listaa ”kaupallisia menettelyjä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina” ja lisää näihin ”sellaisen yleisen ympäristöväittämän esittämisen, jonka osalta elinkeinonharjoittaja ei pysty osoittamaan tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa, joka on merkityksellinen väittämän kannalta”. 

Keskeneräinen sen sijaan on kuluttajille suuntautuvia ympäristöväittämiä pureskeleva Green Claims -direktiivi, joka on etenemässä vasta kolmikantaneuvotteluihin ensi keväänä. Parlamentin kanta siihen muodostettiin maaliskuussa ja neuvoston kanta kesäkuussa. Kesken ovat samoin yksityiskohtaiset säännöt hiilidioksidin poistojen laskennalle. 

Kasassa on melko hämmentävä kokonaisuus eri tavoin vastuullista tai vastuutonta bisnestä käsitteleviä lainsäädäntöjä, joita kaikkia on työstetty enempi vähempi samaan aikaan, mutta toisistaan erillisissä siiloissa. Tämä tarjoaa tilaisuuden konsulteille ja kannanotoille. Compensate-säätiö ehtikin jo 31.10. julkaista asiasta oppaan ”Mitä saa sanoa?”. 

Toimiston lokakuussa laaditussa analyysissä esiin nousi mm. seuraavia asioita: 

  • Kestävä metsäenergia on yksi tapa hillitä ilmastonmuutosta. Tämän tunnustavat niin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC kuin Euroopan ilmastopaneeli. 
  • Bioenergia on ainoa energiamuoto, jolle on laadittu kestävyyskriteerit, vaikka kaikilla energiamuodoilla on ympäristövaikutuksia. ”Kestävä” on ”ympäristöystävällisyyttä” laajempi käsite, mutta siihen selkeästi sisältyy aina myös ympäristöulottuvuus. 
  • ”Hiilineutraalius” on IPCC:n toimesta määritelty tavalla, jolla sitä voidaan soveltaa hyvin erilaisin rajauksin ja erilaisiin tilanteisiin – myös yksittäiseen palveluun, kuten kaukolämpöön. 
  • Kestävä bioenergia on EU:ssa määritelty nettonollateknologiaksi, joiden edistäminen on lainsäädännön tasolla suoraan linkitetty ilmastonmuutoksen torjuntaan EU:n tavoitteiden mukaisesti. Olisi erikoista, jos nettonollateknologialla tuotettua energiaa ei saisi kutsua hiilineutraaliksi. 
  • Tilastokeskuksen polttoaineluokituksessa 2024 puun päästökerroin on ilmoitettu bioperäiselle hiilidioksidille. Kampanjassa tätä päästökerrointa verrattiin fossiilisten polttoaineiden päästökertoimiin, jotka Tilastokeskus esittää fossiiliselle hiilidioksidille. Ilmastopolitiikassa on vuosikymmeniä perustettu päästöjen laskenta fossiilisiin päästöihin, koska biomassojen varastojen muutoksia on aikoinaan valittu tarkastella maankäyttösektorilla. Mikäli biomassoille käytettäisiin päästökerrointa myös energiasektorilla, niiden päästöt laskettaisiin kahteen kertaan ilman maankäyttösektorin koko laskentajärjestelmän uudistamista.  
  • Suomen energia- ja ilmastostrategiassa (TEM, 2022 s.193) viitataan selvästi bioenergiaan osana hiilineutraalia energiajärjestelmää: ”Suomessa yhä useampi kaupunki ja kunta on sitoutunut hiilineutraaliin lämmitykseen ja ilmoittanut viimeisimpienkin kivihiilivoimalaitosten sulkemisista lähivuosina. Siirtyminen fossiilisesta perustuotannosta kohti hiilineutraalia ja polttoon perustumatonta lämmöntuotantoa on jo alkanut. Tulevaisuudessa lämpö hankitaan sieltä, mistä sitä on tehokkaimmin saatavilla, eikä sitä välttämättä jatkossa tuoteta samaan tapaan kuin aiempina vuosikymmeninä. Tulevaisuuden kaukolämmössä fossiilinen polttoaine korvataan muun muassa älykkäillä ja joustavilla sähköön perustuvilla ratkaisuilla, jotka hyödyntävät hukkalämpöjä, geotermistä – ja merivesienergiaa, mutta myös bioenergiaan perustuvia ratkaisuja.” 
  • Kampanjan mukaan on harhaanjohtavaa julistaa, että yhtiön toiminta muuttuu tietyn ajan sisällä hiilineutraaliksi tai -negatiiviseksi – jättäen samassa yhteydessä mainitsematta, että kyse on vasta ”tavoitteesta” vailla sitovia päätöksiä tai toteutuskelpoista suunnitelmaa. Yhtiöiden omat tavoitteet ovat kuitenkin perusedellytys vihreän siirtymän tehokkaalle toteutukselle yrityksessä, ja niillä on merkitystä myös kaukolämmön houkuttelevuuden näkökulmasta. On tulkinnanvaraista, mikä on tässä yhteydessä ”sitova päätös” tai ”toteutuskelpoinen suunnitelma”. Muuttuva lainsäädäntö? Yhtiön strategian hyväksyminen? Merkittävän hankkeen julkistaminen? Merkittävä investointipäätös? Merkittävän investoinnin valmistuminen?

Bioenergia ry julkaisee materiaalia aiheesta verkkosivuillaan loppuvuoden aikana. 

Lisätiedot: Harri Laurikka