EU-komission luotsaaman ”Industrial Carbon Management Forum” -sidosryhmäfoorumin vuotuinen kokoontuminen järjestettiin 10.-11.10.2024 Ranskan Paussa. Tilaisuus järjestettiin neljättä kertaa ja osallistujamäärässä tehtiin jälleen uusi ennätys. Paikalla oli 550 ihmistä 24 eri maasta ja lisäksi tilaisuutta seurasi verkossa yli 2600 osallistujaa. Kiinnostus hiilidioksidin talteenoton, käytön ja varastoinnin (CCUS) -ratkaisuja kohtaan onkin kenties vahvempaa ja laajempaa kuin koskaan aiemmin. Tilaisuuden keskeisiä teemoja olivat arvoketjujen osien välisen yhteistyön kehittäminen sekä koordinaatio, edistyneimmistä hankkeista opitut parhaat toimintatavat sekä hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuri ja siihen liittyvät standardit. 

Hiilidioksidin kuljettamisen regulaatio prioriteettina 

Komissio vakuutti tilaisuudessa, että hiilidioksidin talteenoton ratkaisut ja niiden edistäminen tulevat pysymään yhtenä ilmastopolitiikan prioriteettina. Yksi keskeisistä painopisteistä tulee olemaan EU:n laajuinen, rajat ylittävä CO2-kuljetusinfrastruktuuri ja siihen liittyvä regulaatiopaketti. Tämä on yksi kriittinen osa-alue niin hiilidioksidin hyötykäytön kuin varastoinnin ratkaisujen osalta, jonka rakentaminen ja regulaatiokehys vaativat laajaa sidosryhmien panosta. Komissio kertoi, että kuulemisia aihepiiriin liittyen on tulossa lähitulevaisuudessa, joten näkemyksiä on oltava valmiita antamaan pian.  

Suomi oli yksi kuudesta maasta (FI, DK, FR, DE, NL & SE), jotka antoivat tilaisuuden yhteydessä yhteisen Pau:n julistuksen Euroopan laajuisen CO2-kuljetusinfrastruktuurin kehittämisen tueksi. Julistuksessa korostettiin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin merkitystä CCUS-arvoketjujen mahdollistajana. Julistuksessa ilmaistiin lisäksi huoli siitä, että ilman selkeää sääntelykehystä CO2-infrastruktuurista voi tulla ison mittakaavan CCUS-arvoketjujen ja yhteisen eurooppalaisen hiilidioksidimarkkinan pullonkaula. Sääntelykehikkoon sekä varsinaisen infrastruktuurin kehittämiseen on syytä panostaa hyvissä ajoin, heti uuden komission kauden alussa, jotta vuosien 2030 ja 2040 tavoitteet hiilidioksidin talteenoton ratkaisujen osalta voidaan saavuttaa. 

Kansalliset strategiat tukemaan EU:n yhteistä toimeenpanoa 

Tilaisuuden isännöinyt Ranska julkaisi heinäkuussa 2024 kansallisen hiilenhallinnan strategiansa, jossa asetetaan selkeät tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Myös useat muut maat, kuten Saksa ja Puola, etenevät suunnitelmissaan. Komissio peräänkuulutti kaikkia jäsenmaita kehittämään omat teolliset hiilenhallintastrategiansa ja Suomessakin olisi aika ryhtyä toimeen oman pitkän aikavälin strategiamme laatimiseksi.  

Rahoituksessa vielä avoimia kysymyksiä 

Liiketoimintamallien kannattavuus on edelleen haaste monissa projekteissa, eivätkä nykyiset EU:n rahoitusmekanismit riitä teollisen hiilenhallinnan strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tilaisuuden yhteydessä komissio totesi, että esimerkiksi CEF (Connecting Europe Facility) -rahoituksen lisääminen ja sen kanavoiminen hiilidioksidihankkeille tulee olemaan erityisen tärkeää niille maille, joilla ei tällä hetkellä ole riittäviä resursseja tukea rajat ylittävää arvoketjua. Näitä EU-rahoituksen instrumentteja on syytä myös Suomessa pyrkiä täysimääräisesti hyödyntämään. On toki myös selvää, että investointitukien lisäksi tarvitaan käyttökustannuksien kattamiseen markkinaratkaisut niin tuotteiden kuin hiilenpoistojen osalta.   

Siirtymä kestäviin hiilidioksidin lähteisiin vaatii selkeät sävelet  

EU-tason keskustelussa painopiste talteenottohankkeiden osalta on tällä hetkellä fossiili- ja prosessipäästölähteissä. Toisaalta selkeä tavoite keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on muodostaa markkina ja ratkaisut nojaamaan nimenomaan kestävien hiilidioksidin lähteiden varaan.  Tulevaisuutta silmällä pitäen EU-tason keskusteluissa tulisi käydä syvällisempää keskustelua siirtymästä kestävien hiilidioksidin lähteiden käyttöön ja mm. hiilenpoistosta osana näitä arvoketjuja. Hiilidioksidin talteenotto, käyttö ja varastointi voivat olla merkittävässä roolissa mahdollistamassa EU:n kilpailukykyä, jos ratkaisujen edistämisessä onnistutaan. Varaa epäonnistumiseen ei ole. 

Lisätiedot: Erika Laajalahti