Bioenergia ry:n hallitus keskusteli toukokuun kokouksessa alan toimintaympäristöstä. Tarkoitus oli arvioida muutoksia nykyisen strategian 2024-2026 julkaisun (joulukuu 2023) jälkeen. Tuloksia tullaan hyödyntämään ensi vaiheessa edunvalvontasalkun viilaamiseen ja vuoden 2026 toimintasuunnitelmassa, joka sovitaan syksyllä. Edessä on myös nykyisen strategian päivitys myöhemmin.
Geopolitiikassa nähty murros on ollut ehkä odotetumpaakin rajumpi, mutta muutoksia on nähty myös EU:n sisällä, kun eurovaalit muuttivat poliittista karttaa, uuden komission ohjelma neuvoteltiin ja uusi komissio on nyt aloittanut työnsä. Kaiken keskellä EU on pyrkinyt edistämään maailman mitassa kunnianhimoista energia- ja ilmastopolitiikkaansa.
Tavoitteet saavutetaan – vai saavutetaanko?
Euroopan komissio julkaisi 28.5. analyysinsä jäsenmaiden toimittamista kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista (NECP). Perusviesti oli hyvin positiivinen: EU on saavuttamassa asettamansa tavoitteet. Tarkempi lukeminen osoittaa, että viestiin sisältyy suurpiirteisyyttä ja ripaus virallista optimismia – vähän samaan tapaan kuin Orpon hallituksen tulkinnassa siitä, että se on saavuttamassa tavoitteensa julkisen velkasuhteen vakauttamisesta. EU ei ole saavuttamassa energiatehokkuustavoitettaan. Se on jäämässä 1,5 prosenttiyksikköä tärkeästä uusiutuvan energian tavoitteestaan ja noin prosenttiyksikön päätavoitteestaan eli päästövähennystavoitteesta.
Myös maankäyttösektorin nieluissa tavoitteesta ollaan jäämässä merkittävästi – komission mukaan n. 45–60 MtCO2e. Vain 9 jäsenmaata on saavuttamassa kansallisen tavoitteen, ja huhtikuun uusimmat päästötiedot osoittivat, että EU kokonaisuutena on hyvin kaukana LULUCF-asetukseen kirjatusta 310 MtCO2 hiilinielutavoitteesta 2030: vuonna 2023 hiilinielu oli 198 MtCO2 ja jo neljättä vuotta peräkkäin ilman positiivisia kehitysaskelia. Lisäksi luvut saattavat jatkossa heikentyä vielä lisää, kun uusin tutkimustieto leviää Unionissa.
Ei varaa pieniinkään mutkiin
Komission tiedonannossa on myös tärkeä huomio esitetystä analyysistä: ”Tämä perustuu jäsenvaltioiden nykyisten ja lisätoimenpiteiden sekä EU-politiikkojen täysimääräiseen toteuttamiseen.” (korostus lisätty). Kaiken on siis oletettu menevän juuri suunnitelmien mukaan – eikä tavoitteeseen silti päästä. Jo Suomen kokemusten perusteella tiedämme, että moni suunniteltu politiikkatoimi jää todellisuudessa virkamiesten työpöydälle, jo käyttöönotetuista politiikkatoimista joskus peruutetaan tai käyttöön otetaan uusia, kehitystä hidastavia ehtoja uusille investoinneille. Kaikki uudet teknologiat eivät aina myöskään etene niin nopeasti kuin suunnitellaan.
Kolme kriittistä huomiota
Bioenergiasektorin kannalta on tärkeä tunnistaa ainakin kolme asiaa. Bioenergia tuo huomattavan, yli 10 prosenttiyksikön lisäyksen uusiutuvaan energiaan EU:ssa. Tämä asettaa uuden tiedon perusteella outoon valoon komission takavuosien pyrkimykset myös kestävän bioenergian rajoittamiseen. Toiseksi erittäin tiukoiksi vedettyihin maankäyttösektorin tavoitteisiin pyrkiminen edellyttäisi EU:ssa paljon bioenergiasektorin kurmuuttamista järeämpiä toimia sektorin sisällä. Se tuskin on ainakaan Suomen intressissä. Kolmanneksi, Euroopassa tarvitaan kaiken turvallisuustyön, kilpailukyvyn entraamisen ja puolustusmenojen lisäämisen rinnalla lyhyen aikavälin lisätoimia energia- ja ilmastopolitiikkaan, jos asetetut 2030-tavoitteet halutaan saavuttaa.
Lisätiedot: Harri Laurikka