Kysymykset energia- ja ilmastostrategiassa esitettävistä linjauksista
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja nielujen kasvattaminen (strategian luku 2.2)
Bioenergia ry suhtautuu investointiverohyvityksen käyttöön myönteisesti, mutta tähdentää sen teknologianeutraalisuuden tarpeellisuutta.
- 18. Kosteikkoinvestoinnit: ”Toimeenpannaan turvepeltojen kosteikkotoimia vettämällä turvepeltoja ilmastokosteikoiksi…. Vuodesta 2023 alkaen kosteikkoinvestointeihin on voinut hakea YMP:n ei-tuotannollisten investointien korvausta, joihin kuuluu ilmastokosteikoiden lisäksi myös vesiensuojelu- ja biodiversiteettikosteikot.” Bioenergia ry kannattaa kosteikoiden edistämistä holistisesti ottaen huomioon kaikki kosteikoille asetetut tavoitteet samanaikaisesti. Turvepeltojen kosteikkojen osalta jää epäselväksi toimenpiteiden suunniteltu laajuus.
Pidämme hyvänä metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin tavoitteita, osa-alueita ja käynnistämistä. Painotamme paketin merkitystä etenkin pitkän aikavälin kehitykselle metsissä. Toimenpidepaketin vaikuttavuus lyhyellä aikavälillä (2030 ja 2035 mennessä) jää pieneksi suhteessa Suomeen kohdistuviin velvoitteisiin. Bioenergia ry pitää kuitenkin positiivisena, ettei strategiassa pyritä politiikkatoimilla vaikuttamaan suoraan hakkuumääriin, sillä tällä olisi kansantaloudessa korkeat kustannukset ja negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen (ks. esim. https://www.bioenergia.fi/2025/04/17/selvitys-suomi-pyrkii-hiilineutraaliksi-2035-hakkuurajoitteista-miljardien-menetykset-taloudelle-seka-tuhansittain-katoavia-tyopaikkoja/). Yhdistys pitää metsälannoituksia siihen soveltuvilla alueilla hyvänä keinona hiilinielun lisäämiseksi ja tukee tuhkalannoitusten edistämiseen kaavailtua lisärahoitusta turvemailla (s. 19, 53). Bioenergian tuotanto tarjoaa lannoituksiin raaka-ainetta ja mahdollistaa siten hyvin tehokkaan alueellisen kiertotalouden.
Kappaleessa 2.2.4. todetaan hiilidioksidin talteenoton mahdollisuuksien olevan suuria, mutta ”niiden osalta puhutaan pitkästä aikajänteestä. Teknisten nielujen yleistymisen esteenä on ollut EU säätelyn puute sekä suuret hankekustannukset ja kannustavien mekanismien puute.” Toteamme, että teknisten nielujen hankkeita ollaan jo toteuttamassa Pohjoismaissa, joten kyse ei ole tulevaisuuden teknologiasta. investointikustannukset ovat teknisissä nieluissa merkittäviä, mutta eivät tältä osin eroa monista muista päästöjä vähentävistä teknologioista, esimerkiksi luvussa 2.4 tai 2.7 käsitellyistä teknologioista, joissa investointikustannuksia ei lainkaan käsitellä. Strategiassa kustannukset tulisi esittää tasapainoisesti.
Kappaleessa 2.2.4 ei mainita biohiiltä, joka on toistaiseksi Suomen ainut jo olemassa oleva teknisten nielujen. Biohiilen tuotannon merkittävä kasvu on mahdollista 2030-aikaikkunassa. Biohiilen tuotannon yhteydessä syntyy teknisen nielun eli hiilenpoiston lisäksi ylijäämäenergiaa sekä pyrolyysiöljyjä- ja kaasuja, joilla voidaan korvata fossiilisia poltto- ja raaka-aineita. Biohiili tulee tunnistaa keskeisenä teknisten nielujen ratkaisuna.
Kappaleessa 2.2.4 mainitaan lisäksi, että mikäli hiilidioksidin talteenotto ei etene EU:n regulaatiokehityksen myötä, tulee arvioida edistämistä normiohjauksella. Kilpailemme investoinneista myös talteenoton osalta muiden Pohjoismaiden kanssa, joissa talteenottoa tuetaan merkittävästi kansallisilla tuilla. Tekemällä jo valmiiksi epäedullisesta kilpailuasetelmasta vielä huonomman, ei tueta uuden liiketoiminnan syntymistä Suomeen. Biogeenisen hiilidioksidin talteenoton ratkaisut tuottavat ilmastohyötyjä ja niiden toteuttamisesta tulee palkita.
Uusiutuvan energian edistäminen (strategian luku 2.3)
Bioenergia ry toteaa, että bioenergiaa koskevan linjaukset uusiutuvan energian edistämisessä Suomessa ovat luonnoksessa varsin vähäisiä suhteessa energiamuodon merkittävyyteen.
Sivulla 20 todetaan, että teollisuus- ja energiapoliittisesti merkittäville energiaan liittyville suurille demonstraatiohankkeille varataan erillinen yhteensä 200 miljoonan euron myöntövaltuus energiatukeen vuosille 2026–2029 (50 milj. EUR/vuosi). Energiatukijärjestelmää kehitetään enemmän riskirahoitusinstrumentin kaltaiseksi, mikä tarkoittaisi käytännössä tuen osittaista palautumista tilanteissa, joissa riskit eivät ole toteutuneet. Bioenergia ry pitää hyvänä demonstraatiohankkeisiin panostamista ja tukijärjestelmän tavoiteltua muutosta ymmärrettävänä julkisen talouden nykyisessä tilanteessa. Muutos voi jonkin verran vähentää kannustimia hankkeiden toteuttamiseen ja investointipäätöksiin, sillä se heikentää hankkeiden kannattavuutta.
Bioenergia ry katsoo, että nykyinen energiatukivaltuus tulisi pääsääntöisesti kohdistaa taakanjakosektorin päästövähennyksiin. Taakanjakosektorilla Suomella on kansallinen päästövähennystavoite (-50 % 2030 mennessä), jonka saavuttamisessa on merkittäviä haasteita. Tuet myös vääristävät kilpailua päästökauppasektorilla.
Vuodelle 2030 asetettu tavoite uusiutuvien polttoaineiden (nestemäiset biopolttoaineet, biokaasu ja synteettiset polttoaineet) jakeluvelvoitteesta (34 %) tulee pitää. Liikennesektorille asetettuihin päästövähennystavoitteisiin on vielä merkittävästi matkaa. Vuonna 2028 jakeluvelvoitteeseen tulee nykyisen lain mukaan merkittävä nousu, jota voidaan pyrkiä lieventämään etukäteen vuosien 2026-2027 aikaisella ylitäytöllä. Jakeluvelvoitteen nosto on suhteellisen varma tapa saada aikaan päästövähennyksiä, joita taakanjakosektori kipeästi kaipaa. Joustomekanismi käynnistyy nyt markkinaehtoisesti ja yksi mahdollinen hanketyyppi olisivat lisäiset metsälannoitukset. Joustomekanismin käyttö jakeluvelvoitteen täyttämiseksi tulee arvioida 2028 loppuun mennessä.
Vety ja sähköpolttoaineet (strategian luku 2.4)
Valtion rooli on erityisesti heikossa julkisen talouden tilanteessa varmistaa, että Suomessa on vetymarkkinan syntymiselle edellytykset, ei varmistaa ”valtakunnallisesti laajasti kattavaa vetymarkkinaa”. Sivulla 24 puhutaan hyvin deterministisesti markkinan kehittymisestä pidemmällä aikavälillä, vaikka siihen tosiasiassa liittyy huomattavia epävarmuuksia ja erilaiset kehityskulut 2030-luvulla ovat mahdollisia.
Energiatehokkuuden edistäminen (strategian luku 2.5)
Haluamme kiinnittää huomiota hyvien liikenneyhteyksien merkitykseen logistiikan energiatehokkuuden osatekijänä. Hyväkuntoinen liikenneinfrastruktuuri parantaa logistiikan energiatehokkuutta ja vähentää polttoaineenkulutusta.
Energiaturvallisuus (strategian luku 2.6)
Yhteiskunnan sähköistyessä puun energiakäytön kausivaihtelu äärevöityy. Sivulla 28 todetaan, että toimenpiteenä ”Tarkastellaan puupolttoaineiden toimituskauden lyhentymisestä johtuvia riskejä (alan) liiketoimintamahdollisuuksiin ja keinoja niihin varautumiseen.”. Painotamme, että muutos on jo nyt käynnissä ja vaatii monilta sidosryhmiltä toimenpiteitä, ei pelkästään tarkastelua.
Puun energiakäyttö mielletään usein vain osaksi lämpöjärjestelmää, ei osaksi sähköjärjestelmää. Puulla ja sen energiakäytöllä on huomattavat edut myös muuttuvan sähköjärjestelmämme tuotantoa vakauttavana kapasiteettina ja joustopotentiaalina.
Sähköntuotantoa bioenergialla voidaan ajoittaa kysynnän mukaan. Voimalaitokset sijaitsevat kaupungeissa, joissa sähkönkulutus kasvaa ja joiden sähkönsyöttö kasvavaan tarpeeseen on monin paikoin riittämätöntä. Sähköistyvä yhteiskunta on ongelmissa, kun sähköverkko ei kykene alueesta riippuen joko vastaamaan tuotannon kasvuun tai kulutuksen kasvuun. Myös akkuvarastoinnin liittäminen on ongelmissa, eivätkä akut tue tarvittavissa määrin kantaverkon tarpeita. Laajoilla alueilla eteläisen Suomen kasvukeskuksissa uusien sähkönkulutuskohteiden liittäminen on pysähtynyt, koska niistä puuttuu kulutusta tasapainottava tuotanto. Kaupunkien yhteistuotannon ajaminen alas jättää niin suuret vajeen, että kestää useita vuosia saada riittävät sähkön siirtolinjat tukemaan niiden talouskasvua. Tätä ongelmaa energia- ja ilmastostrategian luonnos ei käsittele juuri ollenkaan.
Strategialuonnoksessa todetaan, että Huoltovarmuuskeskus on perustanut polttoturpeen varmuusvaraston (s. 28), jota sen on tavoitteena ylläpitää vähintään vuodet 2022–2028. Tämä ei riitä ylläpitämään turpeen nykyistä tuotantokoneistoa, koska varmuusvarasto ei ole vaihtuva. Turpeen tuotantokoneisto on rapautumassa, mikä heikentää huoltovarmuutta.
Ydinenergian käyttö (strategian luku 2.7)
Strategian linjauksissa hallitus toteaa selvittävänsä mahdollisuudet olemassa olevan ydinvoimakapasiteetin kasvattamiselle ja jatkaa ydinenergian lisärakentamisen edistämisvaihtoehtojen selvittämistä ja valmistelua tavoitteena synnyttää Suomeen vähintään yksi perinteisen ydinvoimalaitoksen investointipäätös sekä investointipäätökset useista modulaarisista laitoksista. Päästövelan lyhentämisohjelmassa (Liite 1) linjataan kuitenkin suoraan, että toimenpiteenä on valtion tuki. Bioenergia ry katsoo, että uusiin tukiin ml. ydinvoiman edistäminen, tulee lähtökohtaisesti suhtautua Suomessa erittäin kriittisesti valtiontalouden nykytilanteessa. Tämä koskee erityisesti yleiskatteellista rahoitusta valtion budjetista. Tukijärjestelmien tulisi myös olla teknologianeutraaleja.
Bioenergia ry toteaa, että yhteistuotantolaitosten käyttö perustuu kotimaiseen, uusiutuvaan ja varastoitavaan polttoaineeseen. Sen sijaan, että suunnitellaan valtiontukia uuteen kapasiteettiin, on pidettävä huolta olemassa olevan yhteistuotannon toimintaedellytyksistä. Pahimmillaan tukimekanismit kiihdyttävät vakaan tuotantokapasiteetin sulkemista. Bioenergiaa on syytä ylläpitää osana puhdasta siirtymää ja energiajärjestelmämme resilienssiä.
Energiamarkkinoiden kehittäminen (strategian luku 2.8)
Bioenergia ry pitää ennenaikaisena strategian linjausta fossiilittoman jouston tukimekanismin toteuttamisesta, sillä mekanismin vaikutuksia ei vielä ole riittävästi analysoitu. Bioenergia ry katsoo myös, että uusiin tukiin ml. fossiilittoman jouston tukimekanismiin, tulee lähtökohtaisesti suhtautua Suomessa erittäin kriittisesti valtiontalouden nykytilanteessa. Tämä koskee erityisesti yleiskatteellista rahoitusta valtion budjetista.
Lämpömarkkinoiden kehittämisen osalta (s. 32) emme kannata tavoitteena laskea polttoon perustuvan tuotannon osuutta nykyisestä, vaikka tätä voidaankin pitää todennäköisenä kehityssuuntana. Lämpömarkkinoiden kehittämisen tulisi olla teknologianeutraalia ja tähdätä energiajärjestelmän päätavoitteisiin: kilpailukykyiseen hintaan, tuotannon ympäristöystävällisyyteen ja energian huolto- ja toimitusvarmuuteen.
Puupolttoaineiden tuotanto on tärkeä osa energiamarkkinoita. Kehittämisen osa-alueita ovat saatavuuden turvaaminen ja polttoainetuotannon tehokkuuden optimointi.
Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky (strategian luku 2.9)
Bioenergia ry katsoo, että osion linjaukset ovat ristiriitaisia ja liian keskittyneitä pelkästään ydinenergiaan. Sivulla 33 todetaan, että ”määrärahojen ollessa rajoitteiset joudutaan priorisoimaan tiettyjä teknologioita.” Toisaalta heti perään puhutaan teknologianeutraaliudesta: ”Tavoitteena on riittävä rahoitus tärkeimmille puhtaille teknologiainvestoinneille teknologianeutraalisti.”. Tässä on selkeä ristiriita ja kohta olisi hyvä selkeyttää.
Bioenergia ry katsoo, että myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tulisi olla lähtökohdiltaan teknologianeutraalia, vaikka valintoja tutkimushankkeiden välillä joudutaankin tekemään.
Verotus (strategian luku 2.10)
Tuemme jo hallitusohjelmassa tehtyä linjausta, ettei biopolttoaineiden kestävää käyttöä rajoiteta esimerkiksi veroilla ja lainsäädännöllä, koska bioenergialla on tärkeä rooli fossiilisen energian käytöstä luopumisessa ja huoltovarmuuden turvaajana.
Pidämme liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron alentamista 2024 – 2027 virheenä, kun Suomi pyrkii vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja valtiolla on vaikeuksia päästä päästövelvoitteisiinsa. Alennukset myös heikentävät julkista taloutta ja lisäävät säästöpaineita muualla.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vahvistaminen (strategian luku 2.11)
X Yhdyn tämän osa-alueen linjauksiin
EU-vaikuttaminen (strategian luku 2.12)
Fossiilisten polttoaineiden käytön alasajon tulee olla ilmastotoimien keskiössä. Lisäksi tarvitaan myös hiilenpoistoratkaisuja, jotta ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa riittävän nopeasti ja yhteiskunnallisesti laajasti hyväksyttävästi. Luonnon hiilinielujen osalta on otettava huomioon niihin liittyvät mittausepävarmuudet ja sektoriin liittyvät muut tavoitteet (esimerkiksi puun ja ruuan tuotanto) eikä niille pidä asettaa EU:n ilmastopolitiikan arkkitehtuurissa liian korkeaa tavoitetasoa.
Sivulla 35 todetaan, että ”Vaikuttamistyössä tunnistetaan biogeeninen CCUS nollapäästöisyyden mahdollistajana ja osana tulevia säädösratkaisuja sekä kestävien polttoaineiden raaka-aineena.” Biogeeninen CCUS ei ole ainoastaan nollapäästöisyyden mahdollistaja. Sen houkuttelevin ominaisuus on negatiivisten päästöjen eli (teknisen) hiilinielun mahdollistaminen, jos biogeeninen hiili pystytään sitomaan pitkäaikaisesti tai pysyvästi.
EU-vaikuttamisen tavoitteisiin tulisi kirjata päästökauppamekanismien (ETS 1 ja ETS 2) roolin turvaaminen 2030-luvulla. Bioenergia ry pitää tärkeänä, että komissio on nyt käynnistänyt EU:n päästökaupan (ETS1) seuraavan kauden kehityksen suunnittelun. Jotta päästökaupan rooli ilmastopolitiikan keskeisenä ja vakaana ohjauskeinona voidaan turvata, on kiireellistä määrittää kehityspolku järjestelmän toimintaperiaatteille ilmastotavoitteiden kiristyessä. Päästökauppamekanismien toimivuus pitää turvata ja niiden kattavuutta tulee pyrkiä kasvattamaan. 2030-luvulla on hyvä tarkastella edellytyksiä ja mahdollisuuksia EU päästökaupan (ETS 1) ja vuonna 2027 käynnistyvän uuden päästökaupan (ETS 2) yhdistämiselle. Mikäli ETS 2 jatkaa erillisenä, se tulisi erottaa EU päästökaupan tavoin omaksi uudeksi sektorikseen, jolla ei enää ole jäsenmaakohtaisia tavoitteita. Mahdollisuudet luopua jäljellejäävästä taakanjakosektorista erillisenä EU:n ilmastopolitiikan pilarina tulee selvittää ja arvioida.
Samoin EU:n uuden hiilirajamekanismin toimivuutta on seurattava ja asetettava tarkistuspisteitä 2030-luvulle, jotta EU:n sääntely on 2030-luvulla tarkoituksenmukaista, edistää globaaleja ilmastotoimia eikä vaaranna EU:n kilpailukykyä.
Nykytilanne ja arviot politiikkatoimien vaikutuksista (strategian luku 3)
Ilmastotavoitteiden saavuttamista kuvaava osio 3.1. kärsii sekavuudesta ja lukijalle syntyy vaikutelma, että työ on jäänyt kesken. Tämä johtuu osin haasteista, jotka liittyvät WEM- ja WAM-skenaarioiden määritelmiin (esim. s. 40 todetaan: ”WEM-skenaario pitää siis sisällään myös sellaisten toimien vaikutuksen, joita ei käytännössä ole toimeenpantu.”), osin osio pitää sisällään paljon kuvailevaa tekstiä. Strategian vaikutuksia hämärtää toisaalta myös se, ettei WEM- tai WAM-skenaarioissa ole huomioitu kaikkia tosiasiassa linjattuja toimia (esim. metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketti). Edellä mainittujen syiden yhteisvaikutuksena menetetään todellinen kuva päästöjen ja hiilinielujen suunnasta ja strategian vaikutuksesta. Sen pitäisi kuitenkin olla osion keskeinen sisältö: mihin ollaan menossa ennen strategian toimia, mitä strategian linjauksilla ja toimilla saadaan päästöissä ja nieluissa aikaiseksi ja mitä muita vaikutuksia (esim. talous, ympäristö jne.) niillä on? Erityisesti luvussa 3.1.1. (kokonaispäästöt 2030 ja 2040) tulisi selkeämmin kuvata mitä vaikutuksia strategian toimilla on päästöjen kehittymiseen. Taakanjakosektorin osalta arvioidut vaikutukset on kuvattu varsin selkeästi.
Luvuissa 3.1.1. ja 3.1.2. on liian vähän esillä vuonna 2027 alkava jakelijoiden päästökauppa (ETS2), johon viitataan ainoastaan rakennusten erillislämmitykseen vaikuttavana ”mekanismina”. Kyseessä on vaikutuksiltaan laajempi, koko ilmastopolitiikkaa muuttava uusi EU-järjestelmä, joka vasta otetaan käyttöön ja tulee kehittymään myös vuoden 2030 jälkeen.
Energiateollisuus ry:n keväällä 2024 tekemän jäsenkyselyn mukaan biomassalla tuotetun kaukolämmön määrän arvioidaan laskevan 2020-luvun loppupuolella n. 15 % (Lähde: Energiateollisuus ry 2025). Samansuuntainen tulos saatiin myös Luken tekemässä kyselyssä. Siten emme pidä uskottavana WAM-skenaarion oletusta (s. 41) kasvavista metsähakkeen käyttömääristä.
Sivulla 37 todetaan että ”Myös kaukolämmön tuotannon päästökehitys on nopeasti laskeva, kun polttoon perustuva tuotanto yhä enenevissä määrin korvaantuu muilla teknologioilla ja energialähteillä. Kaukolämmön tuotannossa päästöttömän tuotannon osuus on jo yli 60 %”. Teksti on selkeästi virheellinen ja harhaanjohtava, sillä kaukolämmön päästöjen vähentämisessä biomassan energiakäytön kasvun rooli on ollut merkittävä ja se sivuutetaan täysin. Vuonna 2024 uusiutuvien, hukkalämpöjen ja sähkökattiloiden osuus kaukolämmöstä oli lisäksi 73 %.
On tärkeää huomata, että strategian sähkönkulutusarvio (kuva 6) perustuu voimakkaaseen kasvutrendiin, joka eroaa historiallisesta trendistä merkittävästi. Kehitysarvion epävarmuus on suuri etenkin teollisuuden ja vetytalouden kulutuksen osalta. Vuoden 2030 kehitysarvio (yli 100 TWh) on Fingridin tietojen perusteella mahdollisuuksien rajoissa, mutta kuvassa 6 esitetty arvio vuodelle 2025 on epäuskottava: vuoden ensimmäisen puoliskon tietojen perusteella kulutus on ollut osapuilleen 2024 tasolla (= 83 TWh). Strategiaan olisi perusteltua lisätä lisäpohdintaa siitä, mitä energiajärjestelmässä tapahtuu strategian toimilla tilanteessa, jossa sähkönkäyttö ei kasvakaan yhtä jyrkästi kuin strategiassa on oletettu.
Kiinnitämme huomiota siihen, että strategian kehitysarviossa uusiutuvan energian osuus ylittää Suomen EU-velvoitteen eli 62 %:n tason vuonna 2030. Bioenergian osuus tässä on merkittävä ja strategiassa samalla oletetaan, että puupolttoaineiden osuus pysyy merkittävänä eikä bioenergian käytölle aseteta lainsäädännössä tai markkinoiden ohjauksessa uusia esteitä.
Sivulla 56 strategiassa todetaan ”Investoinnit hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin vähentävät suoria kasvihuonekaasupäästöjä, mutta lisäävät rakentamista ja valmistusta Suomessa ja ulkomailla.” Rakentamisesta ja valmistuksesta syntyviä päästöjä ei arvioinnissa mainita minkään muun teknologian kohdalla vaikutusarvioinnissa. Tämä herättää kysymyksen, miksi ne tässä yhteydessä erityisesti nostetaan esiin.
Sivulla 46 todetaan: ”Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen kokonaan kotimaisin toimin edellyttäisi huomattavia nettonieluja vuonna 2035 maankäyttösektorilla sekä suurempia päästövähennyksiä ja teknisiä nieluja päästökauppa- ja taakanjakosektorilla. Yhteensä päästövähennysten ja poistumien lisätarve olisi noin 34 Mt CO2-ekv. vuonna 2035.” Toteamme, että tämä lisätarve on erittäin suuri suhteessa strategialuonnoksessa esitettyihin toimiin ja tavoitteen saavuttamiseen on vain 10 vuotta aikaa. Nykyiseen tilanteeseen on ajauduttu usean erivärisen hallituksen ilmastotoimista huolimatta. Suomen julkisen talouden tilanne on erittäin vaikea, ja Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut. Bioenergia ry ja useat muut järjestöt ovat maaliskuussa 2025 esittäneet, että Suomen hiilineutraaliuden tavoitevuotta siirretään eteenpäin ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja uusin tutkimustieto erityisesti maankäyttösektorilla. Lähtökohtana tarkastelussa on oltava suomalaisten yritysten kilpailukyky ja työpaikat, omaisuudensuojan säilyttäminen ja energiantuotannon riittävä omavaraisuus.
Avoin vastaus energia- ja ilmastostrategiaan liittyen
Luonnoksen mukaan energia- ja ilmastostrategia sekä valtioneuvoston selonteko teollisuuspolitiikasta (VNS 1/2025 vp) muodostavat kokonaisuuden, jolla Suomi nostetaan hallitusohjelman mukaisesti puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa sekä vahvistetaan Suomen investointiympäristön houkuttelevuutta ja lisätään Suomeen suuntautuvia puhtaita investointeja. Energia- ja ilmastostrategian yksityiskohtaisilla linjauksilla varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksien tarpeisiin.
Bioenergia ry pitää tavoitteita kannatettavina, mutta toteaa, että näissä keskeisissä tavoitteissa ei mainita Suomen lukuisia ilmastovelvoitteita ja omia tavoitteita lainkaan, mikä myös näkyy strategian sisällössä: strategia ei pysty vastaamaan valtiota koskeviin EU-velvoitteisiin eikä kansallisesti linjattuihin ilmastotavoitteisiin. Liitteessä 1 kuvattu päästövelan lyhentämisohjelma on kooste strategian kaikista toimista, mutta ei tarjoa vastauksia siihen, miten sivulla 38 mainittua, 84 MtCO2 suuruiseksi arvioitua maankäyttösektorin alijäämää vuosilta 2021-2025 aiotaan käsitellä. Kiinnitämme huomiota siihen, että maankäyttö- ja taakanjakosektorilla suunnitellut strategian toimenpiteet ovat varsin pieniä suhteessa arvioituun alijäämään. Tulisi selkeämmin linjata, miten hallitus aikoo tilanteen kanssa toimia.
Luku 2 on otsikoitu energia- ja ilmastopoliittisiksi linjauksiksi. Erityisesti luvusta 2.2. eteenpäin teksti kaipaa selkeyttämistä ja lyhentämistä, sillä nyt mukana on paljon kuvailevaa ja perustelevaa tekstiä, jossa ei aina edes ole välttämättä mitään linjausta, esimerkki sivu 16: ”Yhdyskuntajätteenpoltto on sisältynyt päästöjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteiden osalta päästökauppaan vuoden 2024 alusta alkaen. Komissio tulee julkaisemaan vuonna 2026 arvion yhdyskuntajätteenpolton täydestä sisällyttämisestä päästökaupan piiriin vuodesta 2028 alkaen, mukaan lukien mahdollisuus jäsenmaille lykätä hinnoittelun aloittamista vuoteen 2030 asti.” Itse linjauksista olisi hyvä tehdä vielä selkeämpi tiivistelmä tai kooste sopivaan muotoon esimerkiksi liitteen 1 ja taulukon 3 pohjalta.
Bioenergia ry