Vuosi Trumpin toista kautta takana ja elämme epävarmuuden kyllästämässä maailmassa. Käsi ylös kuka osasi arvata tammikuussa 2025, että meno on näin rajua, pidättelemätöntä ja suunnittelematonta!   

Iranin kriisistä tullaan kuulemaan aikanaan jonkinlainen koherentti historiankirjoitus, mutta sitä ennen ollaan tärkeiden ratkaisujen äärellä. Joko EU ja Suomi vihdoin ottavat oikeat lääkkeet fossiilitautiin? 

Viime päivinä mitä rajumpia ehdotuksia on singahdellut poliitikkojen lonkalta ja joidenkin etujärjestöjen toimistoilta, joilla haluttaisiin häivyttää hinnoista globaalin koneen yskintä ja talouden signaali.  

Kerrataanpa ensin missä tilanteessa olemme:  

  • Hormuzin salmen halvaantuminen on poistanut päivittäisestä käytöstä 10 – 20 miljoonaa barrelia raakaöljyä (noin 10-20 % globaalista tuotannosta) ja 300 miljoonaa kuutiota nesteytettyä maakaasua (noin 20 % % globaalista tuotannosta). On tietoja, että tuotantoinfrastruktuurista osa olisi vaurioitunut eli osin vaikutus on pidempikestoinen, vaikka liikenne salmessa normalisoituisi 
  • Vaikutukset Suomeen tulevat lopputuotteiden muuttuvasta kysynnästä ja kohonneista maailmanmarkkinahinnoista, jotka ennakoivat tulevaa vajetta – varsinkin Euroopan jalostuskapasiteetin puutetta ja siksi mantereelle tuotavien jalosteiden vajetta 
  • hinnan nousu siirtyy suoraan fossiilisten polttoaineiden hintoihin ja lisäksi yleisen talouden kehityksen kautta korkoihin ja mahdollisesti myös inflaatioon 
  • mikäli kriisi pitkittyy, kysyntävaikutukset ja esimerkiksi tuotantoseisokit voivat muodostua merkittäviksikin myös suomalaisten yritysten kannalta. Viime päivinä talouden isot nimet EKPn pääjohtaja Christine Lagardesta maailman suurimman sijoitusyhtiö BlackRockin toimitusjohtajaan Larry Finkiin ovat herätelleet talouden laajojen vaikutusten olevan mahdollisia. Jo aiemmin IEAn johtaja Fatih Birol piti kriisiä isompana kuin 70-luvun öljykriisit yhteensä. 

Olemme siis varsin merkittävän taloudellisen riskin äärellä. On ilmeistä, että vain osa siitä on toteutunut tähän mennessä. 

Tutkitaan ja toimitaan 

Tilanteeseen voi periaatteessa reagoida monella tavalla. Orpon hallituksen ilmoittama tutkitaan ennen kuin hutkitaan -linja on kannatettava. Juuri reagoinnin tavat ovat oleelliset, ei välttämättä niiden nopeus. Tämän päivän päätöksillä, niin Suomessa kuin missä tahansa muuallakin, tehdään tulevaisuutta.  

Persianlahdella kyseessä ei ole pieni yskähdys tai lyhyt kuoppa. Siksi on ilmiselvää, että fossiilisen hinnannousun on annettava myös purra. Se on parasta troppia, sillä näin yritykset ja yksityiset joustavat ensin mitä pystyvät ja tekevät ne käytännön päätökset, jotka olisi pitänyt tehdä hyvän sään ja talouden aikana. Koska ne kannattaa tehdä. 

Investointivarmuus on talouskasvun ehto 

Suomeen on investoitu uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tuotantoon ja jakeluun 15 viime vuoden aikana 3 – 3,5 Mrd euroa.  Laitoksiin, jotka työllistävät joka päivä suomalaisia.  Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite vuodesta 2009 lähtien on kannustanut investointeihin.  

Jatkossa biogeeninen hiilidioksidi ja puhdas sekä kilpailukykyinen sähköntuotanto Suomessa tarjoaa hyvät lähtökohdat sähköpolttoaineiden investointeihin. Hankelistoilla on 15 – 20 miljardin arvosta synteettisten polttoaineiden ja lisäksi miljardin verran biokaasuhankkeita. 

Täsmäinvestoinnit vaalialennuksien sijaan 

Tästä syystä katseet on käännettävä investointeihin, joiden jälkeen liikenteemme hintakehitys ei muodostu öljylähteillä tai kaasukentillä – ja siten katkaise orastavaa kasvua tai yllätä arkea. Kotimaisia biokaasuhankkeita ja nestemäisten uusiutuvien valmisteilla olevia hankkeita täytyy vivuttaa tavalla tai toisella liikkeelle. Nämä täsmäinvestoinnit tulevat paljon yleisiä veroalennuksia kannattavammiksi. Tulevat vaalit houkuttavat, mutta nyt kaivataan päättäjiltä pidempää sihtiä ja vastuunkantoa. 

Liikenteessä on lukuisia huoltovarmuutta ja resilienssiä lisääviä ratkaisuja joukkoliikenteestä, sähköautoihin ja uusiutuviin polttoaineisiin. Osa toimenpiteistä on linjattu keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa, mutta rahat vielä puuttuvat. Kehysriihestä tarvitaan niistä päätöksiä. 

Valtiolla on velkaantumisesta huolimatta mahdollisuus ja velvollisuus auttaa investointeja. Suorat investointituet saavat yksityisten hankintoja ja isompia hankkeita käyntiin. Osalle hankkeista hitaammin kansantalouteen osuva investointiverohyvitys on hyvä instrumentti. 

Investoinneissa on erityisesti se etu, että tarjontaa ja kilpailua tulee lisää, mikä parantaa uusiutuvien polttoaineiden saatavuutta ja kysynnästä syntyvää hintapainetta.  

Voimme valita tehdä päätöksiä, jotka katkovat Suomea määrätietoisesti irti maailman diktatuurien voittopuolisesti hallitseman fossiilitalouden kahleista. Jokaisen päätöksen pitää viedä meitä siihen suuntaan.  

 

Jakeluvelvoite – selkeintä kannustinta ei saa rikkoa 

Miksi sitten jakeluvelvoitteen alentaminen olisi erittäin huono päätös? Lyhyesti sanottuna: koska se ei toisi merkittävää pumppuhinnanlaskua ja olisi samalla myrkkyä useimpien edelleen kannattamille ilmastotavoitteille ja valmistelussa oleville pitkäikäisille investointihankkeille, joille päätöksenteon ennakoitavuus on erittäin tärkeää.  

Jakeluvelvoite on erittäin joustava tapa varmistaa fossiilista korvaavan tuotannon investoinnit. Se on parhaiten edistänyt tuotantokapasiteetin kasvua eri puolilla maailmaa.   

Jakelijayhtiö voi hankkia joko fyysisiä eriä, ostaa tikettejä tai tuottaa itse velvoitteen täyttäviä tuotteita. Lisäkeino on hankkia päästöjä vähentäviä toimia niin sanotun jakeluvelvoitteen joustomekanismin kautta. Vaihtoehtoja on siis useita ja järjestelmä kokonaisuudessaan tarjoaa parhaan ja kustannustehokkaan tavan samalla vähentää liikenteen päästöjä johdonmukaisesti, mutta varmasti. Ennakoitavuus on sekä käyttäjien että tuottajien etu. 

Jakeluvelvoitteen koko kustannusvaikutus polttoaineessa on tällä hetkellä noin 20-25 snt/litra. Se on kustannus, jonka myötä on samalla lisätty huoltovarmuutta, kotimaista työtä polttoaineketjussa ja paljon kaivattuja investointeja Suomeen. Ja se on toimi, jolla on vähennetty selvästi eniten liikenteen hiilidioksidipäästöjä. 

Tärkeää on myös huomata, että mitä korkeammaksi raakaöljyn hinta nousee, sitä pienemmäksi hinnanero uusiutuvien polttoainekomponenttien kanssa käy. Karkean laskelman perusteella 110-120 dollarin raakaöljyn barrelihinta tuo fossiilisen komponentin kustannustason suunnilleen nykyiselle hintatasolle.  

 

Teollisuuden ja maatalouden ylikansallinen kilpailukyky turvattava  

Samaan aikaan ratkaisuissa on pidettävä teollisuuden kilpailukyky johtotähtenä. Siksi voimaan olisi syytä saattaa monien kannattama ammattidiesel-järjestelmä, jolla voidaan varmistaa, että kotimainen kuljetusala ja PK-teollisuus ovat eurooppalaisesti kilpailukykyisiä. Ammattidiesel ei kuitenkaan saa lukita yrityksiä fossiilisen käyttöön, vaan aina tulisi saada lisähyötyä, kun siirtyy fossiilittomiin ratkaisuihin.  

Toinen tärkeä ratkaisu on muutenkin syvissä vesissä uivan kotimaisen maatalouden energiaveron palautus. Tarvitsemme vahvan maatalouden ruoan lisäksi energiantuotantoketjun osaksi. 

Kestävä kasvupaketti rakennetaan osista 

Niin, se kestävä ratkaisu kiteytettynä? Tavoitteena on johdonmukainen ja jatkuva irrottautuminen fossiilisista. Ratkaisun avaimet ovat: harkittu ja kustannustehokas täsmäpaketti, missä kohonneen hinnan annetaan purra, kompensoidaan vähävaraisille kotitalouksille, ammattiliikenteelle ja maataloudelle välittömiä kustannuksia, säilytetään investointinäkymä muuttamatta jakeluvelvoitetta ja tarjotaan vähän porkkanaa investointeihin. 

 

Lisätietoja: hannes.tuohiniitty@bioenergia.fi / 040 1948628