Bioperäisen hiilidioksidin tekninen talteenotto on keskeisessä roolissa, kun EU pyrkii saavuttamaan riittävän nettopäästöjen vähennyksen vuoteen 2040 mennessä. Tämän saavuttamiseksi EU:n politiikassa on poistettava kaksi merkittävää estettä: tekniset hiilenpoistoratkaisut on tunnistettava EU:n päästökauppajärjestelmissä, ja bioperäinen hiilidioksidi on nostettava etusijalle hiilidioksidin siirtoa ja käsittelyä tukevan infrastruktuurin kehittämisessä.
Euroopan unioni alkaa pian keskustella uudesta ilmastotavoitteesta vuodelle 2040. Komission odotetaan esittävän 90 %:n päästövähennystavoitteen vuoden 1990 tasosta tulevien kuukausien aikana. Komission vuoden 2024 alussa esittämä vaikutusarvio osoitti jo tarvittavien investointien valtavan mittakaavan. Esimerkiksi puhtaan vedyn käytön pitäisi kasvaa kymmenkertaiseksi ja sähköpolttoaineiden käyttö 18-kertaiseksi vuosien 2030 ja 2040 välillä. Äskettäin on myös paljastunut, että EU on kauempana maankäyttösektorin tavoitteista kuin aiemmin ajateltiin: kun tavoitteena ovat 310 MtCO2 luonnon hiilinielut vuonna 2030, nykyinen taso on vain noin 200 MtCO2.
– Viimeaikainen kehitys EU:n ilmastotoimien suorituskyvyssä viittaa siihen, että bioperäisen hiilidioksidin talteenoton ja teknisten hiilinielujen rooli on yhä tärkeämpi. Kyse ei ole mistään hopealuodista, mutta ne ovat silti olennaisia työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi, kun fossiilisista polttoaineista irtaudutaan. Ne myös sopivat hyvin biokiertotalouteen, sanoo Harri Laurikka, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja.
Euroopan tärkein ilmastopolitiikan väline on EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS, ETS1), joka on ollut toiminnassa vuodesta 2005. EU ETS:n lisäksi vuonna 2022 sovittiin uudesta päästökauppajärjestelmästä, joka kattaa rakennusten, tieliikenteen ja pienen teollisuuden polttoaineiden poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt (ETS2). ETS2 tulee täysin toiminnalliseksi vuonna 2027.
– Päästökauppajärjestelmät ovat lupaavia kotipesiä tekniselle hiilidioksidinpoistolle EU:n sääntelyssä. Ne vivuttavat yksityistä pääomaa investointeihin ja ovat tuttuja välineitä markkinaosapuolille. EU:n päästökaupassa on jo toimiva ja likvidi jälkimarkkina. Poistomääriä voidaan myös hallita ja säätää, jotta hillitään ei-toivottuja markkinavaikutuksia, toteaa Erika Laajalahti, Bioenergia ry:n hiilensidonnan ja CCUS-teknologioiden toimialapäällikkö.
Nykyisessä EU:n päästökaupassa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tunnistetaan, jos käytetään fossiilisia polttoaineita. Kestävää biomassaa käyttävät, hiilidioksidia talteen ottavat ja pysyvästi varastoivat laitokset eivät saa palkkiota tuottamastaan hiilenpoistosta EU:n sääntelyssä. EU:ssa on tästä huolimatta esimerkkejä onnistuneista biohiileen perustuvista poistohankkeista sekä jo rakennusvaiheessa olevista biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin perustuvista poistoprojekteista. Nämä perustuvat tällä hetkellä vapaaehtoisilla markkinoilla tehtyihin hiilidioksidin poiston ostosopimuksiin, valtiontukiin sekä monissa tapauksissa EU-rahoitukseen.
Komissio on äskettäin käynnistänyt julkisen kuulemisen EU:n päästökaupan jatkokehittämiseksi. Kuulemisessa arvioidaan kotimaisten pysyvien hiilenpoistojen mahdollista sisällyttämistä EU:n päästökauppaan tai muihin politiikkoihin. Lähtökohtina ovat selkeä soveltamisala ja tiukat kriteerit sen varmistamiseksi, että hiilenpoistot eivät korvaa tarvittavia päästövähennyksiä. Kuuleminen on avoinna 8.7. asti.
Lisätietoja:
Harri Laurikka, toimitusjohtaja, 040 1630465, harri.laurikka@bioenergia.fi
Erika Laajalahti, toimialapäällikkö, hiilensidonta & CCUS, biohiili, 044 753 0700, erika.laajalahti@bioenergia.fi