EU komissio julkaisi heinäkuun alussa muutosehdotuksensa EU:n ilmastolakiin, jota ehdittiin odottaa helmikuusta saakka. Ehdotus sisältää komission periaateohjelmassa linjatun 90 % päästövähennystavoitteen vuodelle 2040 sekä suuntaviivoja 2030-luvun energia- ja ilmastopolitiikan valmisteluun. Varsinaiset lainsäädäntöehdotukset ilmastolain toteuttamiseksi on tarkoitus esitellä vuoden 2026 puoliväliin mennessä.
Komission esitys käynnisti välittömästi Suomen kannan valmistelun ministeriöissä ja Bioenergia ry on kesän aikana osallistunut tähän työhön. Työ jatkuu syyskuussa kommentoinnilla eduskunnan valiokunnissa sekä lausunnolla EU:n komissiolle.
Johdonmukainen eteneminen kohti hiilineutraaliutta
Bioenergia ry tukee EU:n 2040-ilmastotavoitteen asetannan osalta johdonmukaista etenemistä kohti jo aiemmin linjattua vuoden 2050 hiilineutraaliustavoitetta. Energiakriisistä ja sodasta huolimatta EU:lla ei ole varaa vaarantaa pitkän aikavälin hiilineutraaliustavoitettaan, vaan sitä kohti tulee edetä määrätietoisesti myös keskipitkällä aikavälillä. Kiinnitimme huomiota siihen, että 2040 ilmastotavoitteen vaikutusarviossa komissio arvioi EU:n nykyisten toimien jatkamisen jo johtavan n. -88 % päästövähennykseen 2040 mennessä. Arvioon liittyy kuitenkin monia taustaoletuksia ja huomattavia epävarmuustekijöitä.
Mahdollistettava kansainvälinen kaupankäynti päästöyksiköillä
Bioenergia ry katsoo, että 2030-luvulla tulisi samalla mahdollistaa rajallinen kansainvälinen kaupankäynti päästöyksiköillä Pariisin sopimuksen artiklan 6 mukaisesti ja soveltuvien yksiköiden hyödyntäminen myös EU:n sisäisiin velvoitteisiin. Mahdollistaminen ei välttämättä tarkoita käyttöä, vaan kyse on optiosta. Siten tuemme komission ehdotusta, jossa selkeästi rajattu määrä (prosenttiluvussa tulee olla neuvotteluvaraa) hyvälaatuisia päästöyksiköitä olisi osa 2040-tavoitetta. Minimivaatimuksena yksiköiden tulee täyttää Pariisin ilmastosopimuksen osapuolikokousten asettamat ohjeet ja laatuvaatimukset.
Pidämme hyväksyttävänä ehdotusta päästöyksiköiden käytön rajaamisesta päästökaupan ulkopuolisiin sektoreihin. Yhteistyön mahdollistaminen päästöjen vähentämisessä laajentaa EU:n vaikutusmahdollisuuksia rajojensa ulkopuolella ja edesauttaa eurooppalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä parantaa EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta vähentämällä riskiä erittäin korkeista päästövähennyskustannuksista.
Pysyvät hiilenpoistot mukaan päästökauppaan
Bioenergia ry tukee hiilenpoistojen sertifiointikehikon (Carbon Removals and Carbon Farming, CRCF) mukaisten pysyvien hiilenpoistoratkaisujen (BECCS, DACCS ja biohiili, BCR) sisällyttämistä päästökauppaan. Päästökauppa mahdollistaa yksityisen pääoman vivuttamisen ja järjestelmä on tuttu markkinaosapuolille. Päästökaupassa on lisäksi jo toimiva ja likvidi jälkimarkkina. Näin kannusteet pysyvien hiilenpoistojen edistämiseksi muodostettaisiin EU-tasolla ilman erillisiä kansallisia mekanismeja. Pysyvien hiilenpoistojen ratkaisut ovat myös luonteeltaan lähellä päästökauppasektorin toimintaa.
Pysyvien hiilenpoistojen integroinnin osalta on olemassa useita mekanismeja, joilla voidaan hallita päästövähennysten lykkääntymisen riskejä, pääasiassa tarjontaa ja kysyntää säätelemällä. Tällaisia mekanismeja ovat esimerkiksi määrälliset rajat järjestelmään sisällytettävien poistojen kokonaismäärille tai laadulliset rajoitukset poistomenetelmiin. Poistoyksiköiden sisällyttäminen tulee tehdä asteittain, yksiköiden määrille asetetuin rajoin ja järjestelmän piiriin tulee hyväksyä vain pysyvät hiilenpoistot.
Painopiste päästövähennyksissä
Bioenergia ry esittää, että 2030-luvun ilmasto- ja energiapoliittisen sääntelyn tulisi keskittyä ennen kaikkea kasvihuonekaasupäästöihin (vrt. uusiutuva energia, energiatehokkuus, sektori- tai teknologiakohtainen sääntely). Päästökauppamekanismien toimivuus pitää turvata ja niiden kattavuutta pyrittävä kasvattamaan.
2030-luvulla on hyvä tarkastella edellytyksiä ja mahdollisuuksia EU päästökaupan (EU ETS) ja vuonna 2027 käynnistyvän uuden päästökaupan (ETS2) yhdistämiselle. Mikäli ETS2 jatkaa erillisenä, se tulisi erottaa EU päästökaupan tavoin omaksi uudeksi sektorikseen, jolla ei enää ole jäsenmaakohtaisia tavoitteita. Mahdollisuudet luopua jäljellejäävästä taakanjakosektorista erillisenä EU:n ilmastopolitiikan pilarina tulee selvittää ja arvioida. Samoin EU:n uuden hiilirajamekanismin toimivuutta on seurattava ja asetettava tarkistuspisteitä 2030-luvulle, jotta EU:n sääntely on 2030-luvulla tarkoituksenmukaista, edistää globaaleja ilmastotoimia eikä vaaranna EU:n kilpailukykyä.