Energia- ja ilmastostrategia tunnistaa hyvin, että sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) on keskeinen osa Suomen toimitus- ja huoltovarmuutta. Samoin biogeenisen hiilidioksidin talteenoton, hyödyntämisen ja varastoinnin kasvava merkitys ilmastopolitiikassa ja talouskasvun mahdollistamisessa tunnistetaan. Jatkossa energia- ja ilmastopolitiikkaan voitaisiin etsiä nykyistä pitkäjänteisempää linjaa.
Hallitus julkaisi 4.12. selontekona energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman päivityksen (KAISU 3). Bioenergia ry:ssä pidetään hyvänä, että hallitus pääsi asiakirjoista sopuun haasteellisissa olosuhteissa Euroopan turvallisuustilanteen ja Suomen taloustilanteen ollessa heikkoja.
– Pidämme positiivisena, että olemassa olevien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten (CHP) merkitys energian toimitus- ja huoltovarmuudelle sekä biogeenisen hiilidioksidin talteenoton, hyötykäytön ja varastoinnin olennainen rooli ilmastopolitiikassa ja talouskasvun mahdollistamisessa on strategiassa tunnistettu. Toimenpiteet eivät kuitenkaan mahdollista hallitusohjelman ja strategian tavoitetta ”piippujen tulppaamisesta” 2035 mennessä, toteaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka.
– On ihan fiksua, että päästöjä aiotaan taakanjakosektorilla vähentää poikkileikkaavasti biopolttoöljyn jakeluvelvoitetta nostamalla ja että tieliikenteen 34 %:n jakeluvelvoitteesta 2030 halutaan pitää kiinni. Taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseen liittyy epävarmuutta autokannan kehityksen hidastuttua ja jakelijoiden päästökaupan (ETS2) neuvottelussa olevien muutosten myötä. Viimeisenä nostona: strategiassa on oivallettu, että kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on turvattava, Laurikka jatkaa.
Bioenergia ry painotti strategian lausuntovaiheessa myös teknologianeutraalisuuden merkitystä. Seuraavaksi eduskunta ottaa kantaa selontekoihin.
Energia- ja ilmastostrategia osoittaa, että Suomella on ilmastotavoitteidensa kanssa merkittäviä haasteita. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 kokonaan kotimaisin toimin edellyttäisi strategian mukaan noin 34 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin lisäpäästövähennyksiä ja poistumia. Tilanne on syntynyt pitkän ajan kuluessa eikä sen ratkaisemiseksi ole yhtä hopealuotia, kun vaikutuksia tarkastellaan laajasti. Tällä vuosikymmenellä energia- ja ilmastopolitiikassa on ollut myös useita esimerkkejä siitä, ettei poliittinen ohjaus ole ollut johdonmukaista ja ennustettavaa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi myös 4.12. raporttinsa ilmastopolitiikan valmistelusta. VTV:n mukaan valmisteluprosessia tulisi ajoittaa aikaisemmaksi ja sektoreiden tavoitteet tulisi sovittaa prosessissa paremmin yhteen. Ilmastopolitiikan suunnitelmat valmistuvat myöhäisessä vaiheessa hallituskautta, ja niiden toimeenpanoon jää hyvin vähän aikaa. Myös Bioenergia ry:ssä on pohdittu, voitaisiinko energia- ja ilmastopolitiikan valmistelua Suomessa kehittää.
– Energia- ja ilmastopolitiikan tulisi jatkossa olla vähemmän poukkoilevaa. Siihen tulisi löytää samantyyppistä pitkäjänteisyyttä kuin talous- ja turvallisuuspolitiikassa on pystytty luomaan, jotta yritysten toimintaympäristö olisi ennustettavampi. Puolueiden yhteiset ilmastolinjaukset ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja olivat aikoinaan hyvä avaus, joille tulisi nyt uusissa olosuhteissa harkita jatkoa, Laurikka pohtii.
Lisätiedot: toimitusjohtaja Harri Laurikka, p. 0401630465, harri.laurikka@bioenergia.fi