Viime päivinä on käyty jälleen runsaasti keskustelua turpeesta, kun Sitra julkaisi 23.6.2020 Beryn toimistolle täysin puun takaa tulleen työpaperinsa . Paperi tuli puun takaa muillekin alan toimijoille, kuten Koneyrittäjille ja Vapolle. Saimme tietoa sen olemassaolosta vasta viikkoa ennen ensimmäistä mediatilaisuutta. Varsinaisena julkaisupäivänä julkaisimme asiasta tiedotteen, joka toisaalta suhtautui positiivisesti itse keskusteluun oikeudenmukaisesta siirtymästä, mutta toisaalta kyseenalaisti Sitran työpaperin tilannekuvan ja muistutti dialogin merkityksestä. Olin myös kommentoimassa työpaperia ja turvekeskustelua Ylen aamu-tv:ssä ja Hannu Salo itse julkistustilaisuudessa. Sitran paperia käsittelee tarkemmin Hannun juttu tässä Sisätiedossa.

Sitran ulostulo herätti kritiikkiä heti kun mediakutsu oli lähtenyt. Siihen reagoivat mm. keskustan kansanedustajat Hoskonen ja myöhemmin Savola ja Lohi. Kritiikin kärki kohdistui työpaperin valmistelutapaan ja siihen, etteivät haastatellut turveyrittäjät tienneet, miten tuloksia käytetään. Sitra ei niellyt kritiikkiä. Lännen Median haastattelussa 18.6. Sitran johtaja Mari Pantsar totesi, että kritiikki ”kuvaa vastakkainasettelun aikaa. On erikoista, että näin hyvästä asiasta saadaan väännettyä näin ikävä”. Sitra vastasi kritiikkiin myös oikaisemalla 17.6. että ”selvitystyötä on esitelty 20. helmikuuta ympäristövaliokunnalle ja tilaisuuden aineisto on lähetetty valiokuntaneuvokselle esittelyn jälkeen.”. Turveyrittäjille taas ”konteksti on tuotu esille haastateltaville lähetetyssä kirjeessä sekä kerrattu vielä haastattelun aluksi.”

Kaikki kunnossa? Sitran mukaan ”työ on lähtenyt tarpeesta rakentaa vuoropuhelua sekä reilua siirtymää niille turvealalla työskenteleville, jotka ovat muutoksen keskiössä, kun Suomi etsii keinoja saavuttaa kestävää hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa”. Mari Pantsar kirjoitti myös Maaseudun Tulevaisuuteen 24.6. kolumnin, jonka viesti oli se, että ”murrostilanteessa vääjäämättömään kannattaa varautua hyvissä ajoin. Kun kuohuaa, kannattaa ennemmin olla koskenlaskija kuin ajopuu.” Kolumnissa ei jostain syystä haluttu puhua suoraan turpeesta, mutta yhteys on selvä, koska kolumnin mukaan ”väistyviä elinkeinoja voi tekohengittää veronmaksajien varoin. Kovin pitkälle se tuskin kuitenkaan kantaa. Millään verotuilla ei hevosia olisi saatu pidettyä pelloilla traktorien sijaan.” Työpaperissa Sitra peräsi energiaturpeen verotuen poistamista kokonaan 2025 mennessä eli turpeen energiaverotuksen moninkertaistamista tilanteessa, jossa energiaturpeen käytön kustannus on vuodesta 2017 jo moninkertaistunut (ks. sivu 12).

Sitra ei ole missään vaiheessa todennut, että raportin valmistelussa tai viestinnässä olisi tehty mitään virheitä. Toiminta asiassa näyttää joko ylimieliseltä tai poliittisesti tarkoitushakuiselta. Jos tarkoitus on rakentaa aitoa ”vuoropuhelua”, on erikoista, että alan etujärjestöt ja suurin toimija sekä 31.3. aloittanut oikeudenmukaista siirtymää myös pohtiva turvetyöryhmä on jätetty kokonaan – edes yhteydenpidon – ulkopuolelle. Mielestämme tämä on johtanut myös täysin väärään tilannekuvaan kehityssuunnista, mikä taas näkyy johtopäätöksissä. Väärä tilannekuva on ollut koko ajan sementoitu myös puolueiden linjauksiin. Ideologisesta ja täysin tosiasioista riippumattomasta asennoitumisesta esimerkki on ympäristöministeri Mikkosen kommentti Sitran selvityksestä 23.6.: ”Päästökauppa ei yksin riitä vähentämään #turve käyttöä ilmaston ja luonnon vaatimaa tahtia”.

Alan runsaasta viestinnästä huolimatta Sitraan ja ympäristöministerille ei jostain syystä ole mennyt läpi, että alan yrittäjät ovat melkoisissa kuohuissa jo nyt ja virtaus koskessa on kova. Yrittäjät – jos ketkä – osaavat kyllä etsiä koskessa niitä parhaita, itselleen realistisia laskulinjoja – ja totta kai niin myös tekevät. Mitään erityistä viisautta ei ole siinä, että loputkin tulvasuojat puretaan ja koskeen lasketaan vielä enemmän vettä.

Harri Laurikka, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi