Puoliväliriihen turvetta koskevat esitykset vaativat pikaista jatkotyöstämistä. Hallitusohjelman tavoittelema turpeen energiakäytön puolittuminen näyttää toteutuvan jo tänä vuonna. Heijastusvaikutukset näin nopeasta muutoksesta ulottuvat paitsi asiakkaisiin myös muille toimialoille.
Nopeassa ilmastotavoitteiden mukaisessa siirtymässä yhteiskunnan pitää tulla muutoksen kohtaavia alueita ja turvealalla työllistyneitä ihmisiä vastaan. Konkreettisia toimia ei saa jumittaa moneen työryhmään, vaan ne pitää saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti.
Energiaturpeen verorajaa nostettiin 5 GWh:sta 10 GWh:iin, mikä paransi pienten lämpölaitosten toimitusvarmuutta ja tuki konkreettisella tavalla oikeudenmukaista siirtymää. Tätä on jo ehditty pitää hallitusohjelman vastaisena, vaikka energiaturpeen käyttö on jo romahtanut kolmanneksella ja tuotanto supistunut tätäkin rajummin. Turpeen tuotantoketjuun kohdistuvaa syöksyä verorajan nosto loiventaa korkeintaan 10 % verrattuna parin vuoden takaiseen työllistävyyteen.
– Turvekeskustelussa oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet ja käytännön realismi usein unohdetaan. Energiaturpeen käyttö alenee viime vuosien noin 15–16 TWh:n tasolta kuitenkin lyhyessä ajassa 80–90 % ja polton päästöt 20-40-kertaisesti sen, mitä verorajan noston on arvioitu ”lisäävän” päästöjä. Vaihtoehtona priimauspolttoaineena käytettävälle turpeelle on monesti vain kevyen polttoöljyn käyttö. Päästöoikeuden lyhyessä ajassa kohonnut hinta jo selvästi yli 50 €/tnCO2:n tekee turpeen poltosta liian kallista suuremmissa laitoksissa, muistuttaa toimialapäällikkö Hannu Salo.
– Puoliväliriihen kirjaukset turpeen muista käyttömuodoista, tuesta korkeamman jalostusasteen turvetuotteisiin ja TKI-toimintaan ovat myönteisiä. Näiden osalta jäätiin kuitenkin jatkotyöskentelyn varaan, toteaa Bioenergia ry:n turvevaliokunnan puheenjohtaja Pasi Rantonen.
– Toimenpiteitä on määrä käsitellä syksyn budjettiriiheen mennessä. Esitettyä 70 miljoonan euron kehystä on määrä käyttää ”priorisoiden turveyrittäjiä ja työntekijöitä”, Alan työllistävyyden arvioidaan vähenevän yli tuhannen henkilötyövuoden verran muutamassa vuodessa. Rahoitus koottaisiin monista eri lähteistä, kuten maakuntien JTF-rahastosta, mikä luo epävarmuutta ja viivettä monien turvetyöryhmän esitysten toteuttamiseen, jatkaa Rantonen.
– Turpeen merkitys ruoantuotantoketjussa on ymmärretty ja sen asema tunnustettu. Laadukkaan, kotimaisen kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on huoltovarmuuden turvaamiseksi varmistettava, kuten turvetyöryhmän loppuraportissa on linjattu. Kotimaiset kasvikset, metsätaimituotanto, luomukarjatalous ja antibioottivapaa broilerinliha tarvitsevat turvetta keskeytyksettä, muistuttaa valiokunnan kasvualustaryhmän jäsen Elina Hannula.
– Turvetuotannosta siirtyy seuraavaan maankäyttöön lähivuosina enenevästi suonpohjia. Myös tähän siirtymiseen tarvitaan oikeudenmukaisuutta ja sujuvuutta niin, ettei jälkikäytön myötä toteutuvaa hiilinielujen tehostumista ja uutta elinkeinotoimintaa suotta hidasteta esimerkiksi hallinnollisilla viiveillä turvetuotannon jälkihoitovaiheessa, toivoo alan ympäristö- ja resurssiasioista vastaavan verkoston puheenjohtaja Tarja Väyrynen.
Sanna Marinin hallitusohjelmassa tavoitteena on, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Ohjelmassa halutaan myös pitää huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon tai Suomen sähkön ja lämmön toimitus- ja huoltovarmuus vaarannu.
Lisätietoja: Hannu Salo, toimialapäällikkö, Bioenergia ry, 040-5022542, hannu.salo(a)bioenergia.fi