Biokaasun tuotanto, käyttö ja edistäminen ovat monen ministeriön alla olevia asioita, joita kukaan ei voi ottaa asiakseen ajaa yksin. Biokaasuohjelman laatiminen on siksi askel oikeaan suuntaan ja se velvoittaa aidosti poliitikkoja ja virkamiehiä pohtimaan suhtautumistaan biokaasuun ja siihen, mitä kaikkea se tuo mukanaan.
Ohjelmaa laativalla työryhmällä on haastava tehtävä koota hallinnollisesti hajallaan olevaa asiaa ja saada eri toimijoita kulkemaan samaan suuntaan niin, että kaikki ovat voittajia. Nykyinen biokaasutuotanto perustuu jätteisiin, joiden vastaanotosta maksetaan kaasun tuottajalle. Pienempi osuus tuloista tulee kaasun myynnistä ja kierrätyslannoitteista. Tämä on vaikea yhtälö, kun siirrytään raaka-aineeseen, josta ei käytännössä ole kerättävissä porttimaksua. Maatalouden kyky maksaa porttimaksuja on käytännössä olematon. Kasvavan tuotannon tulee perustua ennen kaikkea lantaan ja jossakin määrin myös nurmeen, joka tuskin käytännössä voi olla pääraaka-aineena. Nurmen tuotannon etuihin kuuluu kuitenkin se, että nurmi on monivuotinen hiiltä sitova kasvi, joka voi parantaa maatalousmaan hiilitasetta.
Tarve määräaikaiselle tukimuodolle
Siirryttäessä kaasun- ja kierrätysravinteiden myyntiin pohjautuvaan liiketoimintaan tullaan melko varmasti tarvitsemaan määräaikainen tukimuoto, jonka suuruus ja tarkka kohdistaminen vaativat ylimenovaiheessa selvää rahaa nykyisten tukimuotojen lisäksi. Mitä suurempi yksikkö, sitä haastavammaksi laitokselle tulevat kuljetuskustannukset sekä mädätteen kuljettaminen ja levittäminen.
Pienimpien yksiköiden tekniikka ja talous vaativat edelleen huomattavat panostukset kehittämiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, samoin kuin ravinteiden kierrätys kustannustehokkaasti.
Kaasun liikennekäytön infrastruktuuria on kehitettävä niin, että henkilöautoja ja erikokoisia sekä eri käyttöön tarvittavia kuorma-autoja saadaan markkinoille unohtamatta tulevaisuuden työkoneiden kaasukäyttöä.
Biokaasun jakeluvelvoite on haasteellinen
Huomattavana haasteena on hallitusohjelman kirjaus siitä, että biokaasu tulee saada jakeluvelvoitteen piiriin. Asia on tässä vaiheessa liikennekäytössä enemmän uhka kuin mahdollisuus. Jakeluvelvoite toimii hyvin bensa- ja dieselautojen kohdalla, sillä henkilöautoja on käytössä jo yli kaksi miljoonaa. Kaasuautoja on toistaiseksi kuitenkin ainoastaan muutama promille koko autokannasta, eikä biokaasun lisääminen ja kaasuautokannan kasvaminen onnistu jakeluvelvoitteen voimin. Jos kaasuautoja saadaan tuntuvasti lisää, tilanne muuttuu. Nykyisen kaasuautokannan voimakkaan kasvun selityksenä on ymmärtäväinen verokohtelu, jonka tulee jatkua kehityksen turvaamiseksi. Biokaasun tuotannon ja liikennekäytön kasvu ei ole mahdollista ilman määrätietoista panostusta.
Maa- ja metsätalousministeriöllä on jo käytössään alkutuotannon ohjauskeinoja, joilla voidaan tukea raaka-aineen tuotantoa ja käsittelyä. Maatalouden päästöistä, erityisesti karjataloudesta ja lannoitteiden käytön rajoitteista ja kehittämisestä puhuttaessa huoli ympäristöstä kuuluu pääosin ympäristöministeriölle.
Energiapolitiikka kuuluu tietysti työ- ja elinkeinoministeriölle, mutta maatilakohtaiset ja muut pienen mittakaavan ratkaisut eivät ole heidän tontillaan. Kun toiminta kasvaa ja lähestytään teollista mittakaavaa asia alkaa oikeasti kiinnostaa. Biokaasua kun voidaan käyttää sekä lämmön että sähkön tuotantoon ja takavuosina sähkölle kehitettiinkin tukijärjestelmä, josta ei tullut menestystarinaa. Monilla paikkakunnilla sähköä kuitenkin tuotetaan omaan käyttöön ja lämmöksi.
Erityisesti liikennekäytöstä on puhuttu viime aikoina, sillä liikennesektorin päästöjen vähentäminen on osoittautunut vaikeaksi ja kalliiksi. Jatkossa tarvitaan kaikkia keinoja liikenteen nestemäisten biopolttoaineiden sekä sähkön lisäksi myös biokaasusta.
Kirstunvartijana toimii tietysti valtionvarainministeriö, joka varjelee valtion verotuloja eikä hevillä hyväksy uusia menoeriä annettujen kehyksien ulkopuolella.
Biokaasuohjelman on määrä valmistua 17.1.2020.
Lisätietoa: Tage Fredriksson, tage.fredriksson(a)bioenergia.fi, 040 511 2246