Yhtenäisiä eurooppalaisia kannusteita hiiliviljelylle, nieluille ja varastojen säilyttämiselle orgaanisilla mailla epäilemättä tarvitaan. On kuitenkin pidettävä huoli, etteivät ne kohtele kovin eri tavoin eri jäsenmaita, esim. soisten maiden maankäyttöä verrattuna muihin. Tässä jos missä pitäisi luottaa jäsenmaiden tekemään seurantaan ja raportointiin sekä yhteisiin todentamisen pelisääntöihin (MRV) oletusarvojen sijasta.

Suorat ja epäsuorat vaatimukset orgaanisten maiden päästöjen vähentämiseksi voivat johtaa toiminnan vaikeutumiseen tai suoranaiseen kategoriseen kieltoon toimia turvemailla. Muutamat otteet LULUCF-luonnoksesta antavat tästä vahvoja viitteitä: ”The restoration of carbon rich ecosystems as well as the sustainable use of soils” … “… emissions from organic soils have still not decreased significantly …” “… an example are drained peatlands, a type of land which stores approximately five times more carbon than forests and about half of Europe’s total soil organic carbon …” “Wetlands in Europe have been suffering from a continued degradation …”. Nämä ovat omiaan antamaan vauhtia kansallisiin tulkintoihin EU:hun vedoten, kun samaan aikaan Suomessa uudistetaan luonnonsuojelulakia ja ajetaan kaikenkattavaa ilmastolakia, jotka lähtivät lausunnolle parahiksi lomien alettua.

Vaihtoehtoiskustannuksia ja substituutiovaikutuksia ei ole avattu

Komissio perustelee maankäyttösektorille ehdottamiaan toimia kustannustehokkaina (5 – 10 €/tnCO2) ja mainitsee erikseen esimerkkinä mm. pidättäytymisen orgaanisilla mailla toimimisesta (”set aside land use on organic soils”). Tarkastelu ei kuitenkaan näytä ottavan huomioon vaihtoehtoiskustannuksia tai substituutiovaikutuksia – mistä saadaan tarvittavat korvaavat volyymit ja millä kustannuksilla suhteellisen lyhyellä ajalla ja miten tuotantoprosessit muutetaan niille sopiviksi? Miten globaali markkinatilanne kehittyy? Esimerkkinä voisi hyvin kuvitella, mitä tapahtuu, jos Euroopassa tuotetulle ja maailmalla eniten käytetylle kasvualustamateriaalille tulisi muutamassa vuodessa lisärasitteita tai suoranaisia kieltoja. Komission samaan aikaan tavoittelema hiilinielun lisääminen 3 miljardia puuta istuttamalla vuoteen 2030 mennessä ainakin vaarantuu, ellei metsäpuiden taimia voida tuottaa ja saattaa kasvupaikalle elinvoimaisina eli suobiomassapohjaiseen idätykseen ja alkukasvatukseen perustuen.

Tilannearviota monimutkaistavat edelleen ehdotettu hiilirajamekanismi (CBAM) ja se, voiko EU:n sisällä toimiva alan yritys päästä niin kutsutulle “hiilivuotolistalle”, jolla pyrittäisiin erinäisin tukitoimin estämään toimialan/yrityksen siirtymistä EU:n ulkopuolelle vähemmän regulaation alueille.

LULUCF-ehdotuksessa esitetään maankäyttösektorille yhtenäistä, kaikki kasvihuonekaasut sisältävää laskentaa. Se voisi pidemmällä aikavälillä 2030-luvun mittaan yhdenmukaistaa ja selkeyttää myös turvemailla toimimista, mikäli monitorointi, raportointi ja verifiointi (MRV) kehittyisi nopeasti ja ennustettavasti koko EU:n alueella.

Huomiota yhteis- ja ristikkäisvaikutuksiin

Kuten muitakin 14.7. julkaistuja Fit for 55% -paketin osia, myös LULUCF-ehdotusta pitää tarkastella osana tuota kokonaisuutta. Tärkeintä on tässä vaiheessa ottaa huomioon ilmastopaketin eri osien yhteis- ja ristikkäisvaikutukset sekä myös tulevat EU:n strategiat ja ohjelmat, kuten Pellolta pöytään (Farm to Fork Strategy), maatalouspolitiikan muuttuminen (CAP), biodiversiteettistrategia, Zero Pollution jne. Tämän pika-analyysin jälkeen onkin paikallaan analysoida syvällisemmin paitsi LULUCF:ää myös laajempaa EU-politiikan kokonaisuutta jo lähikuukausina.

 

Lisätietoja: Hannu Salo, 040 502 2542, hannu.salo(a)bioenergia.fi